Kieli edellä tulevaisuuteen

Harry Forsblomin kahdeksannen romaanin motto on Ilmari Kiannon “Nälkämään laulusta”: “Meidän on uudesta luotava maa, raukat vaan menköhöt merten taa.” Romaanissa tämä uudistusvimma rinnastuu nyky-Suomessa havaittavaan vastaavaan, jossa, kirjailijan sanoin, kuvitellaan luotavan maa ja maailma “Jumalaa matkien noin seitsemässä päivässä, tosin ehkä hiukan aikataulusta myöhästyen, startup-ideologian, nanotekniikan, robotologian, cleantechin, mystifioivan kielen, Wilhelm Reichin ideoiden mukaisen eroottisen heräämisen terapian ja muiden vastaavien keksintöjen avulla”. Fiktion tasolla tästä on tuloksena Musilin Mies vailla ominaisuuksia -klassikon ja monenkin sosiologian valtateorian päivitys – ja kertomus ongelmanratkaisusta ilman että koskaan varsinaisesti saamme tietää, mikä ongelma ”on”.
(ntamo)