Vaarnamo, Ulla

Kuvatiedoston lataaminen

Photograph information

Kuva: Tapio Korjus

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Opiskelupaikkakunta tai -paikkakunnat

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Koulutus tai tutkinto

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Teokset

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

näytelmät

Tyyppi

romaanit

Nimi

Tyyppi

novellit

Nimi

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Nimi

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

näytelmät

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

näytelmät

Tyyppi

novellit

Nimi

Tyyppi

novellit

Nimi

Tyyppi

novellit

Tyyppi

näytelmät

Tyyppi

tietokirjat

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellikokoelmat

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Nimi

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Nimi

Tyyppi

novellit

Nimi

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellikokoelmat

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Nimi

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Nimi

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

novellit

Tyyppi

näytelmät

Kirjailijan omat sanat

Opin lukemaan viisivuotiaana ja ensimmäiset runoni kirjoitin kuulemma kuusivuotiaana. Siitä lähtien sekä lukeminen että kirjoittaminen ovat kuuluneet elämääni.

Kirjoitusvaiheessa luen vain dekkareita ja rakkausromaaneita, muulloin kaikenlaista klassikoista scifiin ja fantasiaan.

Kiireetön käppäily metsässä ja rannoilla on minulle äärimmäisen tärkeää. Nautin luonnon väreistä ja hiljaisuudesta. Ihminen valintoineen kiinnostaa minua myös. Elämääni on mahtunut kaikenlaista, niin hyvää kuin pahaakin. Olen myös hyvä kuuntelija ja riittävän huonomuistinen, joten asiat sekoittuvat päässäni sopivasti ennen kuin päätyvät romaaneihin, novelleihin, runoihin tai näytelmiin.

Kuulun runoimprovisaatioryhmä Muuntajaan, joka tekee runoja yleisön antamista sanoista. Se on sekä jännittävää, pelottavaa että hauskaa kuten karaoke, jota myös harrastan.

Olen ollut yläasteen äidinkielen opettajana vuosikausia, mutta nykyisin yhä enemmän vapaana kirjoittajana. Suhtaudun optimistisesti tulevaisuuteen, koskaan ei tiedä mitä seuraavana päivänä tapahtuu. Minulla on vielä paljon tehtävää ja kirjoitettavaa.

***

Aika. Tila. Avaruus. Ja jossakin kytee itu, ajatuksenpuolikas. Ei saa kiirehtiä, raa´ankin tekstin täytyy antaa kypsyä rauhassa. Toisaalta taas täytyy kirjoittaa nopeasti kaikki ylös - mikä kaikki? miksi ylös? Paperille, vihkoon, laskukuoren taakse. Ja siinä sitten istuu lappuvuoren keskellä ja ihmettelee mistä, kuka, milloin ja miksi.
Aikaa ja rauha. Rauhan aika. Kiireettömyyden, kauneuden ja ilon aika. Kun itse voi päättää, suostua ja olla suostumatta. Keittää lisää kahvia, katsella pulukokousta vastapäisen talon katolla, ihailla lehdettömän koivun täydellistä oksistoa. Suomessa jokainen pääsee metsään tai rantaan jos haluaa. Niin paljon kauneutta pilvissä, järvessä, metsässä, niittykukissa, jokaisessa perhosessa, linnussa, sudenkorennossa, oravassa. Ihmisissäkin, kyllä.
Kiire on ihmisen keksintö, aikaa on, koko loppuelämä. Syö kun on nälkä, nuku kun nukuttaa, minulle sanottiin kerran. Yksinkertaista. Täytyy olla valppaana, hereillä, jättää pois tarpeeton tai vähintään puolittaa turhuus. Ehkä joudun sittenkin tekemään maailmanvallankumouksen. Mikä on olennaista, mikä välttämätöntä. Miten löytää ilo, merkitys, merkitykset, miten säilyttää elinkelpoinen pallo. Vastuu tulevasta. Nyt on löydettävä keinot, valitus riittää. Älä valita, ala valita. Ala välittää, sanon itselleni.

Elämäkertatietoa

- Ulla Vaarnamon toista teosta ja ensimmäistä romaania [Honkain keskellä, 2002] voi hyvällä syyllä sanoa sodanjälkeisen sukupolven sukupolviromaaniksi. Kirjaa voi myös lukea rinnakkaisteoksena Hotakaisen Juoksuhaudantielle (2002). Vaarnamon kirjassa tehdään hyvin suomalaista kesämökkiuraa, kun Hotakainen kuvaa omakotitalon hankintaa elämää suurempana kysymyksenä. Vaarnamo kuvaa sodan jälkeen syntyneen Sirun lapsuutta ja nuoruutta yliankaran ja sodasta katkeroituneen kapiaisisän vallan alla sekä ankeaa mökkihelvettiä. -- Vaikka Honkain keskellä on monin tavoin synkkä kirja, se ei ole ikävä eikä luotaan työntävä. Se kuvaa pienin oivaltavin havainnoin suomalaisen yhteiskunnan muutoksen 50-luvulta pohjoismaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan. (Riitta Vaismaa, verkkolehti: www.kiiltomato.net, artikkelin päiväys 27.5.2003)

Ulla Kirsti Marjatta Vaarnamo (ent. Ovaskainen)
synt. 17. 4.1951 Kontiolahdella
asuu Tampereella, vuodesta 2011 lähtien Joensuussa
perhesuhteet: eronnut, yksi poika
opinnot: Yo Joensuun Normaalilyseo 1971, FM Tampereen yliopisto 1977
ammatti: kirjailija, opettaja
sivutoimet: äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja yläasteella

luottamustoimet: Pirkkalaiskirjailijoiden hallituksen jäsen 2001-2004, kuuluu Suomen kirjailijaliittoon v. 2004-

Ukri ry:n johtokunnan jäsen 2013-

palkinnot: Seinäjoen Harrastajateatterikesän monologikirjoituskilpailu 2. p.1997
Pirkanmaan kirjoituskilpailu 2. p.1994 ja 3. p.1980
Itsenäisyyden juhlavuoden näytelmäkilpailu 5. p. 1992 (Teatterilehti)
Portti-lehden tieteis-ja fantasianovellien kirjoituskilpailun kunniamaininta 1996
Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkintoehdokkuus v. 2000 novellikokoelmalla Pyörre

harrastukset: lukeminen, kävely metsässä, runoimprovisaatiot Muuntaja-ryhmässä, astrologia

Ulla Vaarnamo on tamperelainen, vuonna 2000 novellikokoelmallaan Pyörre debytoinut kirjailija. Hänen tuotantoonsa kuuluu novellikokoelmien lisäksi romaaneja, näytelmiä ja osallistumisia kirjallisuusantologioihin. Hänen toinen novellikokoelmansa Tähtien välinen pimeys ilmestyi vuonna 2005. Hänen fiktiivisiä tekstejään on voinut lukea myös lehdistä. Ulla Vaarnamo kuuluu myös runoimprovisaatioryhmä Muuntajaan, joka tekee yleisön antamista sanoista runoja: "Se on hauskaa."


Ryhtymistään kirjailijaksi Vaarnamo selvittää: "Kirjoittaminen on aina ollut minulle itsestään selvä asia, kuten myös lukeminen. Olen kirjoittanut runoja, näytelmiä, novelleja, satuja - milloin mitäkin." Ulla Vaarnamon ensimmäinen näytelmä Tienristeys esitettiin 1968 Joensuussa Jouko Turkan nuorisoteatterissa ja kuunnelma Sipulikukkatyttö Yleisradiossa v. 1970. "Ihminen ilmiönä kiinnostaa: ihmisen suhde itseensä, elämään, uskontoon, luontoon ja kuolemaan. Kysymyksiä ja ihmettelyä riittää."
Viita-akatemian käymistä vuosina 1990-1992 Vaarnamo pitää itselleen tärkeänä vaiheena, koska siellä tutustui muihin kirjoittajiin, oppi tekstikritiikkiä ja myös ottamaan vastaan kritiikkiä.

Esikoisnovellikokoelma Pyörre ilmestyi v. 2000. Kokoelma sai hyvän vastaanoton ja siitä sanottiin mm.: "Ulla Vaarnamon esikoiskirja, novellikokoelma Pyörre, kertoo naisesta ja miehestä, toisinaan miehistä. Vaikka varsinaista kertojaa ei ole, on selvää, että novellit ovat naisen puhetta. -- Vaarnamon teksti on esikoiseksi valmista. Se on lyhyen toteavaa ja tiivistä, mikä sopii suppeisiin novelleihin. -- Novellien perussävy on omalla tavallaan pessimistinen, ei kuitenkaan synkkä. Sinänsä surkeillakaan tilanteilla Vaarnamo ei mässäile, hän vain toteaa. Kokoelman viimeisissä novelleissa on mukana toivon hiven." (Riitta Vaismaa, verkkojulkaisu www.kiiltomato.net, artikkelin päiväys 8.12.2000)

Merkittävimpänä tähänastisessa tuotannossaan Ulla Vaarnamo pitää romaaniaan Honkain keskellä (2002). "[Kirjan] kirjoittaminen oli pitkä ja hidas prosessi, vaikka viimeinen versio syntyi nopeasti. Sain kerrottua 50-luvun lapsuudesta ja 60-luvun nuoruudesta ne asiat, jotka halusin sanoa."
Mari Viertola arvioi romaania: "Näkökulma on Sirun, joka kasvaa 6-vuotiaasta pitkälle aikuisuuteen ikuisessa isän pelossa. -- Julmaa, kylmää, syyttävääkin, on Vaarnamon kerronta. Kirjailija kuvaakin äärimmäistä, mustaa ja sanattomaksi sulkeutuvaa surua hyvin. -- Lopussa Vaarnamo kuitenkin muistuttaa totuuksista, joita löytyy yhtä monta kuin kertojiakin. Siruun tulee voimaa, kun hän näkee äitinsä ulkopuolisen silmin ja kuulee juttuja itsestään, veljistään ja siskostaan - sama totuus näyttäytyy äkkiä eri kantilta." (TS 25.10.2002, Mari Viertola)

Nykyisiä luovan työnsä lahtökohtia Vaarnamo pitää hyvinä: "Minulla on tällä hetkellä aikaa eikä aineistosta ole pulaa, vaikka kestää aikansa että kukin idea saa oman muotonsa. Aika on tärkeintä - yksinäisyys ja ihmiset."
Ulla Vaarnamo kertoo aina lukeneensa paljon ja monentyyppistä kirjallisuutta: dekkareita, jännäreitä, scifiä, fantasiaa, rakkausromaaneja, klassikkoja, modernia proosaa, runoja - mielialan mukaan ja useaa kirjaa yhtäaikaa.
Tärkeitä kirjailijoita ja kirjoja kirjailijalle ovat mm. olleet Harry Martinsonin Aniara, Gabriel Garcia Márquezin Sadan vuoden yksinäisyys, Marianne Alopaeuksen Pimeyden ydin, Axel Fredenholmin Näin olen kuullut, Dan Simmonsin Hyperion, Doris Lessingin Shikasta, William Shakespeare, Karen Blixen, Samseddin Muhammed Hafiz, Octavio Paz jne.
Suhdettaan pirkanmaalaisuuteen, hämäläisyyteen ja Tampereeseen Ulla Vaarnamo selvittää: "Pidän Tampereesta: Tampere on hyvällä paikalla, sopivan pieni ja suuri, ja täällä asuu paljon myös muualta muuttaneita. Täällä saa olla sellainen kuin on. Eniten rakastan Näsijärveä ja Kaupin metsää. Hämäläisyydessä on jotain hellyyttävän perisuomalaista."

MAKUASIOITA:

Olen lukenut viisivuotiaasta asti aina ja kaikenlaista: klassikoita, rakkausromaaneita, tieteiskirjallisuutta, fantasiaa, dekkareita, jännäreitä, runoja ja uudempaa proosaa. Aikoinaan kolahti Doris Lessingin Shikasta, samoin Ursula le Guinnin Maameren velho -sarja. Kotimaisista eniten ovat vaikuttaneet Waltarin Turms kuolematon, Marianne Alopaeuksen Pimeyden ydin ja Oiva Paloheimon Tirlittan, jota luin lapsena aina uudestaan. Murto-osa mieleen jääneistä: Dostojevski, Steinbeck, Maupassant, Maugham, Miller, Mansfield, Garcia Marquez, Simmons, Atwood. Runoista Edith Södergran ja Eeva-Liisa Manner, samoin vanha kiinalainen, persialainen ja japanilainen runous. Tuhannessa vuodessa eivät olennaiset asiat ole juuri muuttuneet.

Elokuvista vaikuttavimpia ovat olleet Bambi, Avaruusseikkailu 2001, Veronikan kaksoiselämä ja Lars von Trierin Breaking the Waves.

Kuvataiteen suosikkini kuuluvat "Välimeren valon taiteilijoihin", ja historiallisesti asuisin Pariisissa 1900-luvun alussa.
Eksyin kerran Pariisissa Cluny-museoon, jossa näin viisi valtavaa (3,77m x 4,73m) Neito ja yksisarvinen -gobeliinia. Sen jälkeen olen lukenut kaiken mitä olen aiheesta saanut käsiini. Tampereen taidemuseon Indonesia-näyttelyssä törmäsin Taran patsaaseen yhdeksänneltä vuosisadalta ja tiesin heti miksi.

Kaikki bändit ja laulajat (Dylan, Beatles, Doors, CCR, Jimi Hendrix, Pink Floyd, Bowie, Hector, Ismo Alanko, Nirvana) joista pidin ja pidän yhä, ovat elossa vaikka osa on fyysisesti kuollut.

Lempipaikkani sijaitsee veden (järvi, meri, joki) äärellä. Rantakalliolla kasvaa muutama männynkäppyrä ja eteenpäin levittäytyy esteetön vesinäköala, takana kohoaa turvallinen tiheähkö havumetsä. Taivaanvärinen taivas on yhtä tyyni kuin järvenselkä. Rannassa palaa rätisten oikea nuotio. Ilma on raikkaan hiljaista, eikä minulla ole kiire minnekään.

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Novellit:
Pyörre: novelleja (2000)
Tähtien välinen pimeys (2005)

Romaanit:
Honkain keskellä (2002)
Jäniskuu (2007)

Näytelmät:
Zikhi bara nastar (nuortennäytelmä, esitetty v. 1992-2003 n. 20 paikassa, ilm. painettuna julkaisussa Palkitut näytelmät : itsenäisyyden juhlavuoden näytelmäkirjoituskilpailu 1992 = Teatteri-lehden julkaisusarja no 18)
Naiset pihalla (Pälkäne 1999)
Ilolaulu Tampereesta (Tampereen Ylioppilasteatteri 2000)
Orotka, outo lintu (nuortennäytelmä, Pälkäne 2000)
Motissa

Kuunnelmat:
Sipulikukkatyttö (1970)

Antologiat:
Tekstejä mm. seuraavissa antologioissa: Ryhmä 99 (1999), Parhaat rakkauskirjeet (1992), Lahden runomaraton (1993), Optimisti 1981, Liian monta olutta / julkasiija Dekkarimaraton (1998), Pohjoisen pikajunan arvoitus / julkaisija Dekkarimaraton (2000), että iloni olisi tuuli joka kantaa / Mummon kammari (2004)

Käännökset:
Duisternis tussen de sterren, De laatste dag van de strandwacht, Deux ex Machina, Antwerpen 2006 (käänt. Heimo Pihlajamaa)

Tekstinäyte

Ote teoksesta Pyörre (2000)
Motto

Äkillisesti lähestyvät toisiaan kauhu, onnen pelko, rakastuminen, levottomuus, tungos - yhtäkkiä meidät imaistaan suppiloon, myrskyn keskukseen jossa saavutamme näennäisen tyyneyden emmekä välitä vaikka kaikki ympärillä pyörii, pyörii järjestelmällisessä kaaoksessa.

Lähteitä ja viittauksia

Esikoiskirjailija kohtaa kirjailijan : Pentinkulman esikoiskirjailijaseminaari 20 vuotta / toim. Jussi Ojajärvi, (Väinö Linnan seura 2006)
Kiva tehdä kirjoja / Asta Piiroinen (Kaltio : pohjoissuomalainen aikakauslehti 63 (2007) : 5)
Kotimaisia nykykertojia 4 / toim. Ismo Loivamaa, Saara Vesikansa (BTJ Kirjastopalvelu 2005)

Lehtileikkeet : Ulla Vaarnamo (Tampereen kaupunginkirjasto)

Ukri ry ry - Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys
Suomen näytelmäkirjailijaliitto
Pirkkalaiskirjailijat
Muuntaja
Viitapiiri