Paananen, Raija
Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
Kuva: Kustannus Oy Rajalla
Elämäkertatietoa
Raija Paananen (s. 1962) on Orivedellä asuva kirjailija ja FM. Paananen toimii luovan kirjoittamisen opettajana Oriveden opistolla. Aiemmin hän on mm. opettanut kirjallisuutta Oulun yliopistossa sekä työskennellyt toimittajana. Raija Paanasen esikoisromaani Maria Maattoman elämät ilmestyi vuonna 1999. Pimeä äiti (2007) on hänen esikoisrunokokoelmansa.
Lukukeskus
---
Perhesuhteet: vanhemmat Aimo Paananen ja Aila Lánden.
Puoliso opettaja Reijo Virtanen.
Koulutus: Ylioppilas Kemin lukio 1981, filosofian kandidaatti Oulun yliopisto kulttuurintutkimuksen koulutusohjelma 1990, filosofian maisteri.
Asuinpaikat: Iisalmi
Lukukeskus
---
Perhesuhteet: vanhemmat Aimo Paananen ja Aila Lánden.
Puoliso opettaja Reijo Virtanen.
Koulutus: Ylioppilas Kemin lukio 1981, filosofian kandidaatti Oulun yliopisto kulttuurintutkimuksen koulutusohjelma 1990, filosofian maisteri.
Asuinpaikat: Iisalmi
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Myös tietokirjallisuutta, lehtiartikkeleita; antologioissa.
Sanojen yömetsä, luovan kirjoittamisen etäopas, KVS 2003
Sanojen yömetsä, luovan kirjoittamisen etäopas, KVS 2003
Tekstinäyte
Naapurin kissa jätti portaille lahjahiiren /
kuolema näyttää jyrsijänhampaita lapsille /
pitkä häntä jäykistelee /
ehkä kolli unohti /
meni kotiinsa syömään mirrin murkinaa /
ja etsimään oikeaa sanaa /
mikäsenytolikaan se, jolla on siimahäntä //
ihan kuin minä /
älä laita sitä sinne mikäsenytolikaan /
äläastusenpäälle mikäsenytonkaan /
älä tee sitä mitänyt teetkin, mikä se sana oli //
pelkäämme vain tuntematonta /
ja katsokaa miten muuten on kaunista /
kun puiden oksilla lepää se /
mikäse nyt on se valkoinen /
kylmäkin on /
mennään sisälle syömään jotakin //
paranen kun sanat löytävät minut pimeästä /
ehkä ne ovat jossakin kaukana jo levittäneet siipensä /
kaipaavat minua /
lentoon
(Teoksesta Pimeä äiti, Rajalla 2007)
kuolema näyttää jyrsijänhampaita lapsille /
pitkä häntä jäykistelee /
ehkä kolli unohti /
meni kotiinsa syömään mirrin murkinaa /
ja etsimään oikeaa sanaa /
mikäsenytolikaan se, jolla on siimahäntä //
ihan kuin minä /
älä laita sitä sinne mikäsenytolikaan /
äläastusenpäälle mikäsenytonkaan /
älä tee sitä mitänyt teetkin, mikä se sana oli //
pelkäämme vain tuntematonta /
ja katsokaa miten muuten on kaunista /
kun puiden oksilla lepää se /
mikäse nyt on se valkoinen /
kylmäkin on /
mennään sisälle syömään jotakin //
paranen kun sanat löytävät minut pimeästä /
ehkä ne ovat jossakin kaukana jo levittäneet siipensä /
kaipaavat minua /
lentoon
(Teoksesta Pimeä äiti, Rajalla 2007)