Tarasti, Eero

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Tyyppi

romaanit

Elämäkertatietoa



Eero Tarasti on tiedemies ja kaunokirjailija. Hän on semiootikko ja Helsingin yliopiston musiikkitieteen professori, jonka toiminnan ansiosta semiotiikka on noussut tieteiden maailmanlaajuiseksi yhdistäjäksi. Tarastin teokset musiikista, kirjallisuudesta, kuvataiteista, kulttuurielämästä, filosofiasta ja eettisesti suuntautuneesta yhteiskunnan tutkimuksesta ovat levinneet kaikkialle maailmaan.

Eero Tarastin kehittelemä semiotiikka selvittelee ymmärtämistä, kommunikaatiota, luottamusta ja solidaarisuutta sekä niiden edellytyksiä. Se rakentaa siltoja maanosasta ja aikakaudesta toiseen, ja se syventää ihmisen mahdollisuutta lukea ja tulkita merkkikieltä, jolla maailma on kirjoitettu.

Tarastin romaani Professori Amfortasin salaisuus on scifin aineksia sisältävä postmodernistinen utopia. Tapahtumat sijoittuvat etäiseen tulevaisuuteen Americanassa, jolla ei ole elävää sidettä kulttuuriperintöön.

Kaikki on säänneltyä ja lokeroitua – jopa linnut elävät reservaateissa. Hyväksytty tieto on muokattuna keskustietokoneella. Kasvatus ja tiedotusvälineet yhdenmukaistavat ajattelua; vallitsevia oloja koskeva tieto on sensuroitua ja julkikuvan on oltava särötön. Yhteiskuntaa ja päätöksentekoa sanotaan läpinäkyväksi, ja kaiken tiedon väitetään olevan jokaisen ulottuvilla. Yhteisössä käytettäviä menettelytapoja ei saa arvostella.

Ajattelu on kaavamaista ja taide pinnallista; asiat pinnallistuvat tullessaan yleisiin tietoverkkoihin. Viihteen ja koneiden orjuuttamat ihmiset keskittyvät omiin asioihinsa. Viisiulotteiset videoteatterit tarjoavat korviketodellisuutta, tietokoneella sepitettyjä tarinoita. Esineellisyys on korvannut inhimillisyyden, ja ihminen on etääntynyt luonnosta. Elämä on tyhjää amerikkalaisen unelman toteuduttua.

Romaani on leikillis-parodinen vastine antiikin ja Wagnerin kokonaistaideteoksille. Yliopistokin on kokonaistaideteos: se on arkkitehtoninen kokonaisuus ja soiva tila, jossa on piirteitä tai muistumia muistakin taiteista, myös nukketeatterista.

Teoksessa on pohjimmiltaan kyse pelastuksen etsimisestä – sen tavoittelusta, mikä voisi elävöittää kuoleentuneen ihmisen ja kulttuurin, – ja romaanissa leikitellään Parsifal-myytillä. Kun pieni ryhmä matkustaa teoksen lopussa Eurooppaan, Suomea ja suomen kieltä ei enää ole olemassa. – Romaania luetaan käännöksinä eri maanosissa.

Katriina Kajannes


Tekstinäyte

Mitä siis tekisin? Yrittäisinkö jo yöllä päästä yhteyteen Mrs. Pemrosen kanssa lähettämällä viestin suoraan hänen hotelliinsa? Hän ilman muuta saapuisi campukselle jo tämän illan kuluessa. Kun hän lukisi kaikista Rosgnilkin konnuuksista ja siitä, millaiseksi opetus Northfieldissä oli vajonnut, hän ehkä pakkaisi laukkunsa siltä istumalta ja palaisi Washingtoniin. Eihän voinut ajatellakaan, että näin korkea-arvoinen henkilö näyttäytyisi noin tunnottoman ja moraalisesti arveluttavan henkilön seurassa. Se olisi sama kuin hyväksyisi kaiken, mitä tapahtui labyrinteissa kenties tälläkin hetkellä. Mikä fiasko olisikaan, jos matriarkaattineuvoston tietoon tulisi, että Mrs. Pemrose vierailee Americanan väkivallattoman yhteiskunnan huippuyliopistossa, joka itse asiassa onkin pahimmanlaatuisen kiusaamisen ja alistamisen tyyssija. Siinä saattaisi jo hänen omakin asemansa horjahtaa.

[Professori Amfortasin salaisuus, Yliopistopaino 1995, 340–341.]