Lintunen, Erkki

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Koulutus tai tutkinto

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Tyyppi

kokoomateokset

Tyyppi

kokoomateokset

Kirjailijan omat sanat

Motto: "Olen keinutuolifilosofi"

Elämäkertatietoa

Asuinpaikka Tohmajärvi (Värtsilä) vuodesta 1991

Perhesuhteet: Avioliitossa

Meriitit:
Kunniamaininta Päätalo-instituutin
omakustannekilpailussa 2002

Ura:
Teologian maisteri 1964
Papin viroissa 1964-69, 1972-81, 1991-2000
Tampereen srk:n nuorisotyön johtaja 1969-72
MSL:n aluesihteeri 1981-86
Keskustan Kymenlaakson piirin toiminnanjohtaja 1986-87
Keskustan Karjalan piirin toiminnanjohtaja 1987-91
Eläkkeellä vuodesta 2000
Yritän yhäkin ymmärtää, uskoa uuteen ulottuvuuteen.

---

Apostoleista eniten rakastan sinua,
maanläheistä rehellisyyttäsi,
suomalaisuuttasi:
- En usko, ellen näe naulanreikiä!

Tuomas, sinä sait nähdä.
Olet minulle merkki:
epäilijäkin saa nähdä,
kun näkemisen arvoinen
ojentaa kätensä.

[Seppeleen aika. 2002, s. 17]

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Muu tuotanto:

Värtsilän kirkot. Ilias 2005

Lemin kirkkolaulu. Ilias 2005

Passio : erään paaston päiväkirja. Ilias 2005

Pellervon kolumnisti 1981-93

Toimittanut teoksen: Värtsilän paimenmuisto. Omakustanne 2002

Tekstinäyte

Torstai 11.3.2004

Päivän liikunta oli hyötyliikuntaa. Pesimme auton mäellä, jonne vesi oli kannettava mäen alta saunasta.

Iltapäivällä lääkärissä kyselemässä, mitä voisi tehdä väsymykselle, joka ilmenee ”lepokitkana”. Työhön ryhtyminen on kuin tervanjuontia. Sain lääkettä. Katsotaan, onko siitä apua. Toivottavasti on, sillä pitäisi ehtiä vielä yhtä ja toista kirjoittaa. Olin pohtinut tätä jo kaksi vuotta sitten ja kirjoittanut runon NELJÄ KIRJAA:

Herra, anna vielä pari vuotta,
ellet enempää.
Kolme kirjaa on kirjoittamatta.
Anna sitten vielä aikaa lukea
neljännestä kirjasta:

Sana tuli lihaksi,
asui meidän keskellämme.
Katselimme hänen kirkkauttaan.
Hän oli täynnä armoa ja totuutta.

[Seppeleen aika. 2002, s. 85]

Pari vuotta ei ole sama kuin kaksi vuotta. Kaksi on ehdoton. Mutta pari vuotta tarkoittaa samaa kuin suunnilleen. Se jättää jotain salaisuudeksi, niin kuin Jumalan armokin on suuri salaisuus. Se on kyllä tullut näkyväksi Herrassamme Jeesuksessa, ja tulee näkyväksi leivässä ja viinissä. Mutta silti kysymys on salaisuudesta, jota voi katsella vain uskon silmillä.

Rakkaimpia Raamatun kohtia on apostolin sana 1. Korinttilaiskirjeen 13. luvussa:

- Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.

[Passio. Erään paaston päiväkirja. Ilias 2005, s. 37-38]