Piha
Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!
Tyyppi
runokokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
Eri kansikuvat esitetään isoina, kun osoitat tai klikkaat pikkukuvaa.
kuvaus
'Pihan' ruotsinkielinen alkuperäisteos ilmestyi vuonna 1969 ja aloitti uuden, tärkeän vaiheen Bo Carpelanin runoilijankehityksessä. 'Piha' ei ole runokokoelma totunnaisessa mielessä, vaan sarjaruno, jossa mennyt maailma kasvaa esiin: Helsingin kivimuurit ja niihin "vuokralaisiksi syntyneet". Jokainen yksittäinen runo on lyyrikon käsistä tullut, mutta ääni on eepikon. Muistin horisontissa nousee nähty ja eletty, elämyksellisen tarkkana kuin kangastus. Alkuperäiskokoelman runojen lisäksi tämä suomenkielinen laitos sisältää samaan aihepiiriin liittyviä runoja Carpelanin myöhemmästä tuotannosta. Teoksen hieno kuvitus on taiteilija Hannu Tainan. (Takakansiteksti)
Suomennoksessa kuusi alkuteoksen runoa korvattu yhdeksällä runolla muista kokoelmista
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Tapahtumapaikat
Konkreettiset tapahtumapaikat
Alkukieli
Tekstinäyte
Ruskea liina riippui pitkälle pöydän reunan yli.
Minä istuin sen alla näkymättömissä kaalin ja lämmön hajussa.
Taivas riippui ruosteisista koukuista, talon naiset kutistuivat.
He olivat ainoat kukat mitä kesässä oli.
He kantoivat ämpäreitä takapihalle jonne ei aurinko päässyt.
Isä luki lehteä, kirjoituspöydän keskilaatikossa olivat
laskut, vekselit, panttikuitit, vuokrakirja, kaikki järjestyksessä.
Jossain monen talon takana keinui meri kuin öljyläikkä,
sitä näkyi väläyksittäin jos kurkotti vintin ikkunasta.
Mutta selvimmin muistan keittiönpöydän, astiat korjattiin harvoin.
Elämä, se oli pohjatonta, täytyi pitää varansa,
kulkea ulos ja sisään varoen ihoa kuin sinelmää.
Taivas oli ihan kirkas tomutusparvekkeen tasalla.
Täytyi hankkia rahaa, täytyi olla varaa elää.
Täytyi olla huone, vuode keittiön takana,
ja säästää isompaa varten.
Talon kaivossa oli vesi, yhtä kirkas kuin lähteen vesi.
Minä istuin sen alla näkymättömissä kaalin ja lämmön hajussa.
Taivas riippui ruosteisista koukuista, talon naiset kutistuivat.
He olivat ainoat kukat mitä kesässä oli.
He kantoivat ämpäreitä takapihalle jonne ei aurinko päässyt.
Isä luki lehteä, kirjoituspöydän keskilaatikossa olivat
laskut, vekselit, panttikuitit, vuokrakirja, kaikki järjestyksessä.
Jossain monen talon takana keinui meri kuin öljyläikkä,
sitä näkyi väläyksittäin jos kurkotti vintin ikkunasta.
Mutta selvimmin muistan keittiönpöydän, astiat korjattiin harvoin.
Elämä, se oli pohjatonta, täytyi pitää varansa,
kulkea ulos ja sisään varoen ihoa kuin sinelmää.
Taivas oli ihan kirkas tomutusparvekkeen tasalla.
Täytyi hankkia rahaa, täytyi olla varaa elää.
Täytyi olla huone, vuode keittiön takana,
ja säästää isompaa varten.
Talon kaivossa oli vesi, yhtä kirkas kuin lähteen vesi.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.