Jobikirja

Kun työvoimatoimisto pyytää Aaron Waldenilta ansioluetteloa, Aaron joutuu toteamaan, että sanaa "ansio" voi käyttää vain nipin napin, mutta ei auta muu kuin kirjoittaa selostus kaikista jobeista, joihin hän on joutunut. Ammattien kirjo kulkee pimeää kamaa luukuttavasta divarinmyyjästä strippariin mieltyneen tavarakuskin kautta muotivirtauksista piittaamattomaan rocklaulajaan. Värikkäämpää työhistoria ei löydy, ja ammattien määrässäkin samoille luvuille pääsee vain Aku Ankka. Proosallisesta ansioluettelosta sukeutuu kasvukertomus, jossa nauretaan kaikille inhimillisen elämän riitasoinnuille ja ennen muuta Waldenille itselleen. Kirjailijan alter ego ei turhia murehdi vaan porskuttaa työelämän tyrskyissä, joiden keskellä lokoisia poukamia tarjoavat niin ystävät, viina kuin lukuisa määrä innostavia sääripareja.
(Gummerus)