Kaikki kulminoituu roskapussin viemiseen

Keijo Kuuttion esikoisrunoteos on luonteikas kirja miehuudesta ja nykyaikaisen parisuhteen haasteista. Runoja voisi luonnehtia surullisenkauniiksi sirpaleiksi romanttisesta rakkauskertomuksesta, vaikka samaan aikaan teos on myös eksistentialistinen kuvaus yksinäisyydestä. Näissä runoissa soi ajaton blues, ja ääneen pääsee mies, jonka elämänpiirinä on tuulinen ja talvella säkkipimeä suomalainen merenrantakaupunki. Keijo Kuuttion tyyli on helposti lähestyttävää ja hänen havaintonsa vahvasti kiinni arjessa, mutta runollinen itseilmaisu on myös taiteellisesti korkealuokkaista. Kyse on runoudesta, mutta yhtä hyvin kirjaa voi lukea vaikkapa klassisena dekkarina, niin herkullista on tekijän mustavalkoinen film noir -melankolia. Kirja sopii niin isille kuin mustiin pukeutuvalle, angstiselle nuorisolle, sekä tietenkin kaikille ronskin runouden ja mustan huumorin ystäville. Synkistä teemoista huolimatta kirjan yleissävy on elämänmyönteinen ja lukuisat nerokkaat oivallukset tuovat hymyn huulille. Kati Vuopalan mustavalkoinen kuvitus.