Kivilinko kielen alla

Tuula Sandström avaa uuden runokirjansa Kivilinko kielen alla räväkästi: Onko sinusta koskaan tuntunut siltä, että lakkisi alla kuhisee käärmeitä? Ennen kuin lukija ehtii sanoa yhtään mitään, runominä toteaa kuivasti käärmeiden pesivän syvemmällä. Sandström kääntää arkisia kuvia nurin ja näyttää, kuinka sileänkin pinnan alla kihisee. Sandström kuvaa runojaan arkirunoiksi, mutta ne ovat kaikkea muuta kuin arkisia. Runojen kokija on kypsä nainen, joka ei pienistä hätkähdä. Jos lapsi sortuu, hänen vimmansa kasvaa Lemminkäisen äidin mittoihin. Periksi ei saa antaa, elämä jatkuu sukupolvien ketjussa. Eikä ihastus, rakastuminen, saa loppua iän karttuessa. Tuntekaa ja rakastakaa, ennen kuin on liian myöhäistä! Sandström yllyttää. Tyttäriä, ihan kaikkia, hän kehottaa menemään ja tekemään ? viskaamaan äitiensä perinneriipukset kaulastaan.