Asikainen, Kalevi
Elämäkertatietoa
Asuinpaikka:
Mikkeli, Jyväskylä, Ilomantsi, Tohmajärvi, Joensuu 2000-
Perhesuhteet:
Naimisissa, kolme lasta, kuusi lastenlasta
Ura:
Fil. maisteri Jyväskylän yliopisto 1962, kirjallisuus, latina, ruotsi, kasvatustiede
Ilomantsin yhteislyseon nuorempi lehtori 1962-1986, lukion ja yläasteen nuorempi lehtori 1973-1986
Tohmajärven koulutoimen sivistystoimenjohtaja 1986-2000
Eläkkeellä vuodesta 2000
Kalevi Asikainen on syntynyt Mikkelissä. Hän opiskeli Jyväskylän yliopistossa maisterin tutkinnon (estetiikka, ruotsi, latina ja kasvatustiede). Hän on toiminut Ilomantsin yhteislyseon nuorempana lehtorina ja tuntiopettajana peruskoulun tuloon saakka, jolloin sai lehtoraatin. Neljännesvuosisadan aikana hän opetti mm. ruotsia, latinaa, saksaa, historiaa, luonnontietoa, maantietoa ja äidinkieltä. Vuodesta 1986 vuoteen 2000 Asikainen toimi Tohmajärvellä koulutoimen/sivistystoimenjohtajana.
(BTJ, 2015)
Mikkeli, Jyväskylä, Ilomantsi, Tohmajärvi, Joensuu 2000-
Perhesuhteet:
Naimisissa, kolme lasta, kuusi lastenlasta
Ura:
Fil. maisteri Jyväskylän yliopisto 1962, kirjallisuus, latina, ruotsi, kasvatustiede
Ilomantsin yhteislyseon nuorempi lehtori 1962-1986, lukion ja yläasteen nuorempi lehtori 1973-1986
Tohmajärven koulutoimen sivistystoimenjohtaja 1986-2000
Eläkkeellä vuodesta 2000
Kalevi Asikainen on syntynyt Mikkelissä. Hän opiskeli Jyväskylän yliopistossa maisterin tutkinnon (estetiikka, ruotsi, latina ja kasvatustiede). Hän on toiminut Ilomantsin yhteislyseon nuorempana lehtorina ja tuntiopettajana peruskoulun tuloon saakka, jolloin sai lehtoraatin. Neljännesvuosisadan aikana hän opetti mm. ruotsia, latinaa, saksaa, historiaa, luonnontietoa, maantietoa ja äidinkieltä. Vuodesta 1986 vuoteen 2000 Asikainen toimi Tohmajärvellä koulutoimen/sivistystoimenjohtajana.
(BTJ, 2015)
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Muu tuotanto
Elämäkerrallinen teos, henkilökuvia:
Suomalainen henkilöhakemisto, eli Sovittuja tapaamisia ja satunnaisia kohtaamisia seitsemän vuosikymmenen ajalta. Mediapinta 2012
Elämäkerrallinen teos, henkilökuvia:
Suomalainen henkilöhakemisto, eli Sovittuja tapaamisia ja satunnaisia kohtaamisia seitsemän vuosikymmenen ajalta. Mediapinta 2012
Tekstinäyte
Grande finale
Mestari Onni Ilmari Heikkinen siunattiin haudan lepoon heleän kauniina elokuun päivänä. Koivut ja vaahterat loistivat alkavan ruskan väreissä. Kauniisti koristeltu kappeli täyttyi saattojoukosta. Pieni supattelu ja kohina hiljenivät, kun urut alkoivat soida ylhäällä parvella. Urkujen ääni alkoi pienestä, mutta voimistui vähitellen. Kappelin ovet olivat auki, ja urkujen ääni kantoi kauas kaupungille päin. Kahden mestarin, Eino Leinon ja Oskar Merikannon Oi muistatko vielä sen virren aloitti siunaustilaisuuden. Ensimmäisenä virtenä veisattiin - voisi melkein sanoa - se pakollinen Minä vaivainen, vain mato, matkamies maan. Virrestä laulettiin vain toinen säkeistö, jota on paljon lainattu kirjallisuudessa.
Kuka lie kodin, kaupungin löytänytkään,
joka säilyä voisi maan päällä!
Ilo häipyy vain hetkisen kestettyään,
kuten haihtuvi kukkanen täällä.
Elo täällä kuin unta ja varjoa on,
kuten kuohuva koski se on levoton,
veden lailla se hiekkahan haihtuu.
[Leipurin parempi laulu. Kirjokansi 2015, s. 114-115]
Mestari Onni Ilmari Heikkinen siunattiin haudan lepoon heleän kauniina elokuun päivänä. Koivut ja vaahterat loistivat alkavan ruskan väreissä. Kauniisti koristeltu kappeli täyttyi saattojoukosta. Pieni supattelu ja kohina hiljenivät, kun urut alkoivat soida ylhäällä parvella. Urkujen ääni alkoi pienestä, mutta voimistui vähitellen. Kappelin ovet olivat auki, ja urkujen ääni kantoi kauas kaupungille päin. Kahden mestarin, Eino Leinon ja Oskar Merikannon Oi muistatko vielä sen virren aloitti siunaustilaisuuden. Ensimmäisenä virtenä veisattiin - voisi melkein sanoa - se pakollinen Minä vaivainen, vain mato, matkamies maan. Virrestä laulettiin vain toinen säkeistö, jota on paljon lainattu kirjallisuudessa.
Kuka lie kodin, kaupungin löytänytkään,
joka säilyä voisi maan päällä!
Ilo häipyy vain hetkisen kestettyään,
kuten haihtuvi kukkanen täällä.
Elo täällä kuin unta ja varjoa on,
kuten kuohuva koski se on levoton,
veden lailla se hiekkahan haihtuu.
[Leipurin parempi laulu. Kirjokansi 2015, s. 114-115]