Loukola-Ruskeeniemi, Kirsti

"Olen geologian alan tutkija, erikoisalana ympäristögeologia ja malmigeologia. Väitöskirjani liittyi aikoinaan Talvivaaran malmiin ja ympäristövaikutuksiin. Minut nimitettiin professoriksi vuonna 2003. Vedin geoympäristötekniikan yksikköä Teknillisessä korkeakoulussa (Aalto-yliopisto, Otaniemi) v. 2003 - 2008 ja toimialaa Geologian tutkimuskeskuksessa v. 2008 - 2012. Työ- ja elinkeinoministeriössä olin toimialajohtaja v. 2012 - 2017 aiheena kaivannais- ja metallinjalostusteollisuus. Tällä hetkellä työskentelen Geologian tutkimuskeskuksessa. Esikoisromaani Kiljukotka (2017) sijoittuu isonvihan aikaan kolme sataa vuotta sitten ja pohjautuu historiallisiin lähteisiin. Buharan satakieli (2020) -kirja kuvaa orjuuteen kaapattujen suomalaisten kohtaloita."

Luottamustehtäviä ja jäsenyyksiä

KOTIMAISIA mm.
- Suomen Akatemian Luonnontieteiden ja tekniikan toimikunnan jäsen
- Opetusministeriö: Geotieteiden arvioinnin seurantaryhmän jäsen
- Opetusministeriön alaisen kansallisen GEONET-verkoston vetäjä (opetuksen ja tutkimuksen yhteistyön kehittämishanke geologian ja geofysiikan tieteenalalle)
- Suomen geologinen seura: varapuheenjohtaja, puheenjohtaja
- Valtioneuvoston Kestävän kaivosteollisuuden ohjelma: ohjausryhmän jäsen
- Työ- ja elinkeinoministeriö: kaivoshankkeiden YVA-opas, komitean puheenjohtaja
- Valtioneuvoston Talvivaara-kriisiryhmän pääsihteeri

- Työ- ja elinkeinoministeriön Suomen kansallisen akkustrategia-hankkeen sihteeristön jäsen

KANSAINVÄLISIÄ mm.
- UNESCOn IGCP-hankkeiden kansainvälinen varajohtaja 15 vuoden ajan ja Suomen ja Neuvostoliiton/Venäjän välisen TT-yhteistyön koordinaattori neljän vuoden ajan (aihepiiri: mustaliuskemalmit ja niiden ympäristövaikutukset)

- Maailmanpankin ja Pohjoismaiden kehitysrahaston rahoittamien Ugandan kartoitusprojektien ohjausryhmän puheenjohtaja
- Suomen edustaja EU:n Water JPI-ohjelman 'Emerging contaminants' asiantuntijaryhmässä

Palkinnot

Ammattiin liittyviä palkintoja, esimerkiksi EU:lta menestyksellisesti vedetyistä tutkimushankkeista.

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Noin 120 tieteellistä artikkelia kansainvälisissä ja kotimaisissa vertaisarvioiduissa sarjoissa. Useimmat ovat vapaasti ladattavissa kansainvälisestä Research Gate -tietokannasta. Maanlaajuisia karttatietokantoja. Yleistajuisia artikkeleita eri aihepiireistä mm. Tiede-lehdessä ja Ympäristö ja terveys -lehdessä. Yleistajuisia kirjoja, esim. Hallanaro ja Loukola-Ruskeeniemi (2014) Arseenia kalliossa! ja mitä siitä sitten seuraa... Geologian tutkimuskeskus. Erikoisjulkaisut. 107 s.

Tekstinäyte

BUHARAN SATAKIELI

Prologi

Neljä valkoista kurkea lentää Buharan kaupungin yli Keski-Aasiassa. Isot siivet halkovat tuulta. Yksi jää jälkeen, sen siiveniskut harvenevat ja se menettää korkeuttaan. Muut jatkavat pohjoiseen. Vaikka on aamu, ilma väreilee lämpöä. Kurkotan taivaalle haaremin toisen kerroksen parvekkeelta ja seuraan isoja lintuja, kunnes ne katoavat muurin taa. Pala nousee kurkkuun, kun ajattelen kotisuon harmaita kurkia. Palasiko sama pari Purmojärvelle tänäkin vuonna?

Viime yönä jouduin ensimmäistä kertaa kaanin luo. Oli vaikeaa tanssia. Minua hävetti niin että poskia kuumotti. Hänen katseensa veti minua puoleensa, ja kajalin sumentamin silmin näin kiihottuneet tummanruskeat silmät. Olisi pitänyt syödä se oopiumikakku, jota eunukki minulle tyrkytti.
Kurkin pylvään suojasta haaremin sisäpihalle. Kolme tyttöä rientää sangot käsissään sisäpihan kaivolle nostamaan vettä. Palaan huoneeseen, jonne eunukki minut aamuyöllä toi. Lattialla on patja, jossa on iso punainen silkkityyny ja monivärinen peitto. Patjan vieressä matolla on tarjottimella hopeinen kannu, juomapikari, tuoksuvia pyöreitä vehnäleipiä ja vadillinen oransseja kuivattuja aprikooseja. Laskeudun varovasti kädelläni tukien patjalle. Istuminen sattuu.
Nojaan tyynyyn ja otan lämpimän leivän, jossa on rapea vaaleanruskea pohja. Kaadan kannusta viiniä pikariin. Ahmin leivät ja juon janoissani lisää viiniä. En pystynyt eilen syömään mitään. Oikaisen silkkipeitolle ja puristan ahdistuneena käsiäni.
Isä meidän, joka olet taivaissa…

Nurkassa on mustalla silkillä peitetty häkki. Kurotan silkin pois. Kultaisessa häkissä istuu ruskea pikkulintu. Se alkaa laulaa, ja tunnistan, että lintu on satakieli. Vihellykset, huiluäänet ja näppäilyt vuorottelevat polveilevassa säkeessä. Purskahdan itkuun. Kajalin värjäämät kyyneleet valuvat poskille. Viimeisenä yönä Turun lähellä satakieli lauloi kivikirkon viereisessä vaahterassa ja sen ääni kantoi yli peltoaukean. Ajatuksissani matkaan harmaaseen tupaan havumetsien keskelle. Kotiväki istuu sunnuntaipöydässä ja pikkuveljeni lappaa tyytyväisenä puulusikalla hernesoppaa suuhunsa.

ENSIMMÄINEN OSA

LUKU 1

Elokuun puolivälissä vuonna 1714 Lappajärven kappelissa oli vähän väkeä. Istuin Kontiaisen emännän ja Kaisan välissä. Kaisa oli minua muutaman vuoden nuorempi, talon vanhin tytär. Kontiaiset ottivat minut ja Pertun taloon lapsina, kun äiti kuoli kerjuumatkalla Purmojärven tiellä. Korjasin asentoani ja hypistelin valkoisen esiliinani reikäompeleita. Minua jännitti Tuomaksen kohtaaminen.
”Mitäs meiän Liisa”, naapuritalon renki virnisti ja tarttui minua röijyn hihasta.
Hän ei ollut kelvannut sotaväkeen, koska hänellä oli länkisääret ja hän oli pieni ja laiha. Ravistin itseäni irti.
”Älä ylpistele”, renki sanoi. ”Ei talolliset piikalikkaa emännäksi huoli.”
Kirkon toiseksi etummaisessa penkissä istui sen mahtitalon emäntä, jossa pikkuveljeni oli renkinä. Emäntä oli luvannut Tuomaksen ison talon tyttärelle kuultuaan, että poika kulki yöjalassa minun aitassani, mutta se ei ollut muuttanut mitään. Tuomas yritti edelleen luokseni joka lauantai-ilta, mutta pidin oven säpissä. Tuomas istui kirkon etuosassa, käännähti ja etsi minua katseellaan ja kun hän huomasi minut, punaiset laikut nousivat hänen poskilleen. Emäntä huomasi katseen ja tuijotti minua suu tiukkana viivana. Emännällä oli hieno pitsimyssy. Puristin käsiäni ristiin ja etsin katseellani pikkuveljeäni. Perttu istui rippipoikien penkissä selkä jäykkänä jännityksestä, kun pappi tömisti ohi mustassa kaavussaan.