Porvali, Mikko

Kuvatiedoston lataaminen

Photograph information

Kuva: Atena

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Opiskelupaikkakunta tai -paikkakunnat

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Tekijän saamat palkinnot

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Elämäkertatietoa

Kaunokirjallisella puolella pyrin kirjoittamaan ajankuvaa poliisin ja rikostutkijan ammatista historian eri vaiheissa.

Tietokirjapuolella olen suuntautunut tiedustelun ja vakoilun historiaan, erikoisjoukkotoimintaan sekä sodan oikeussääntöihin.

Siirtokarjalaisten jälkeläisenä olen monipuolisesti kiinnostunut Suomen idänsuhteista, Karjalasta ja karjalaisista, mikä näkyy teosteni aiheissa. Ehkä tämän taustan vuoksi olen muutenkin harrastanut niitä Euroopan alueita, joihin on kohdistunut kiistoja tai joilla elää rajan kansaa: olen asunut Kosovossa, pyöräillyt halki Baskimaan, ja nauttimani valkoviinitkin tulevat miltei aina Elsassista.

---

Rikoskomisario Mikko Porvali (s. 1980) on tullut tunnetuksi sujuvasti kirjoitetuista sotahistoriakirjoistaan, joita on myyty yhteensä kymmeniätuhansia kappaleita. Sinisen kuoleman kuva on hänen ensimmäinen romaaninsa.

(Atena 2015)

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Tietokirjapuolella ilmestynyttä:

- Vakoojakoulu - Päämajan asiamieskoulutus jatkosodassa. Atena, 2010.
- Kaatunut Normandiassa - suomalaissotilaan tarina. Atena, 2011.
- Operaatio Hokki - Päämajan vaiettu kaukopartio. Atena, 2011.
- Salainen tiedustelija – suomalaisen vakoojaupseerin kirjeet 1940–44, Atena, 2012.
- Rautasormus ja muita sota-ajan rakkaustarinoita, Atena, 2013.
- Hyökkäyksen edellä - Kaukopartio Kannaksella kesällä 1941, Atena, 2013.
- Vanki, vakooja, sissi, Matti Putkinen (toim. Mikko Porvali) Atena, 2015.

Ruotsiksi käännettyjä ja Ruotsissa ilmestyneitä:

- Bakom Röda arméns linjer: Finska fjärrpatrullens sista uppdrag, Lind & Co, 2012.
- Bakom fiendens linjer: Den första finska fjärrpatrullen på Karelska näset, Lind & Co, 2015.
- Fånge, spion, partisan, Lind & Co, 2016.

Tekstinäyte

– Tämä on liian teatraalista. Laitanpa hattuni vetoa, ettei tämä ole itsemurha.
Olimme Eckertin kanssa ymmällämme.
– Eikö tuo ole vähän hätäinen johtopäätös? Vastahan me astuimme huoneeseen, Eckert tokaisi.
– Olet oikeassa. Se on hätäinen johtopäätös, mutta katsokaas… Hän makaa työpöytänsä päällä, revolveri kädessä. Jos sinä, Ekku, ampuisit itseäsi päähän, tuskin tekisit sitä jyrkässä etunojassa – niin, että ampuessasi tuijottaisit pöydänkantta vain muutamien senttien päästä?
– Kyllähän se aika epämukavalta kuulostaa. Mutta omaan päähänsä ampuminen on muutenkin epämukavaa. Onhan se nyt perkeleellistä, että aivan korvan juuressa paukahtaa niin julmetusti!
Ahrenberg jätti Eckertin leikinlaskun huomiotta ja jatkoi:
– Kumartuminen pöydän päälle on jotakuinkin ainoa tapa päätyä asentoon, jossa johtaja röhnöttää. Laukauksen hetkellä täytyy melkein maata pöydällä: muussa tapauksessa ampuja lysähtää tuolissa taaksepäin tai sivulle – tai valahtaa
lattialle. Sitä paitsi verta on tippunut myös tuolille ja lattialle. Jos laukaus olisi ammuttu tässä asennossa, kaikki veri ampumishaavan puolella olisi valunut ensin pöydälle.
Eckert ja minä olimme vaiti ja odotimme Harryn jatkavan.

(Sinisen kuoleman kuva)