Luoma-aho, V. S.

Kuvatiedoston lataaminen

Photograph information

© Kaija Rantakari / Poesia

Kirjailijan muu nimi

Luoma-Aho, Ville

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Opiskelupaikkakunta tai -paikkakunnat

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Ammatti

Luottamustehtävät ja jäsenyydet

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Nimi

Tyyppi

novellikokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

romaanit

Nimi

Tyyppi

runokokoelmat

Nimi

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Nimi

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Muut teokset (kääntäjänä)

Elämäkertatietoa

V.S. Luoma-aho (s. 1984) on jyväskyläläinen runoilija, kriitikko, kustannustoimittaja ja kirjoittamisen opiskelija. Hänen esikoisrunokokoelmansa Ruumiita ilmestyi 2009. Hänen runojaan on julkaistu Tuli&Savussa, runouden vuosikirja MotMotissa (2006) ja Parnassossa.

Lukukeskus

---


Opinnot: opiskelee Jyväskylän yliopiston kirjoittamisen maisteriohjelmassa.

Muut luottamustehtävät ja jäsenyydet: kummisetä, avopuoliso

Harrastukset:
elokuvat, lukeminen, musiikki, taide ja pelit

"Kirjoitan, koska muuta en osaa."

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

kolumneja Jyväskylän ylioppilaslehdessä

Tekstinäyte


" oman lajin puolisoiden vähentyessä on pakko turvautua epätoivoisiin -tai luoviin- tekoihin; hiekkamyrsky iskee aaltoina heidän makaaviin kehoihinsa

naisesta muotoutuu sfinksi, miehestä pyramidi, elimet ovat suuria jotta tiedettäisiin mistä on kysymys, joutsenet ikään kuin monistettuja;

nainen lienee pääte, herukka; jos hahmottelen tästä kaavion, jos veri putoaa noroina hänen kasvoilleen ja pitkille hiuksiilleen joita hän haroo, muodostuu kuvio, seepralauman raitojen harha"


Remora, s. 11 (katkelma runosta Kuvio)



Oletko nähnyt ruumiita? Niihin tottuu. Ne eivät ole sen kummallisempia kuin
kuolleet koirat. Oletko nähnyt kuolleita koiria? Niihin tottuu, ne ovat lihaa. Ajattele
auki revitty päästäinen, mutta enemmän sotkua. Lihaan tottuu. Säilykkeisiin tottuu.
Eläimiin tottuu. Komppanian kävellessä keskellä hiljaista lehvästöä ja heinikkoa,
kävelee vastaan kuka tahansa alkuasukasheimoon kuuluva metsästäjä. Hetki on
kuollut, jos hänen kasvoilleen istahtaa perhonen. Ihmisen kasvoille. Jos ihmisen
kasvoille istahtaa perhonen, on hän kuollut tai unessa. Kessu veistää puukolla
kynsiään ja säilöö hyönteisiä jaloviinaan. Hän kääntelee päätään kuin lintu. Sen
näkee täällä hyvin. Miten kamera tärähtää.


(Teoksesta Ruumiita, poEsia 2009)

Lähteitä ja viittauksia

Suomalaisia nykyrunoilijoita 2. Avain, 2011.