Vaakanainen, Kanerva
Elämäkertatietoa
Asuinpaikka Joensuu vuodesta 2006, Liperin Ylämylly 2008-.
Perhesuhteet: Avioliitossa, kaksi aikuista lasta
Meriitit:
Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukri ry:n puheenjohtaja 2009-
Ura:
Ylioppilas 1987.
Kotiäiti, toimittaja.
Vakuutusmerkonomi VTS 2002.
Perhesuhteet: Avioliitossa, kaksi aikuista lasta
Meriitit:
Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukri ry:n puheenjohtaja 2009-
Ura:
Ylioppilas 1987.
Kotiäiti, toimittaja.
Vakuutusmerkonomi VTS 2002.
Vakuutus- ja pankkialalla.
Itä-Suomen yliopiston opiskelija 2011-.
Itä-Suomen yliopiston opiskelija 2011-.
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Tekstit kokoomateoksissa:
Lastuja. (Toim. Kanerva Tuominen) Ukri 2011
Muu tuotanto:
Kolumneja useissa lehdissä
Lastuja. (Toim. Kanerva Tuominen) Ukri 2011
Muu tuotanto:
Kolumneja useissa lehdissä
Tekstinäyte
Eva laittoi lukulasinsa pöydälle ja hetken mielijohteesta nappasi autonavaimet, takin ja lähti ulos. Taivas oli kirkas vaikka aurinko oli jossain pilvien takana. Hän ajoi Koivulan pihaan. Helyn laittamat orvokit koreissa ja petunioiden ympäröimät samettiruusut tekivät talosta asutun näköisen.
Hän nousi autosta ja kuljeskeli pihamaalla. Hän halusi nähdä kaiken niin kuin ennen, kuten vanhan navetan, jossa oli vieläkin lehmien haju, vai olivatko ne muistot, jotka pyrkivät kaikille aisteille. Saunassa tuoksuivat koivunvastat. Aitta ja liiteri, kaikki olivat paikoillaan, kuin odottamassa uutta tulemistaan. Helyn kasvimaa oli moitteettomassa kunnossa, olisi kelvannut varmasti äidillekin.
Eva istui keinuun, se narahteli kuin olisi varoittanut. Hän muisti miten äiti oli tarttunut kaksin käsin hänen hiuksistaan ja nostanut ilmaan. Päänahassa oli kipinöinyt mutta pahinta olivat olleet sanat, jotka tulivat suusta, äidin suusta. Äidin silmät ja suu olivat pelottavinta, mitä hän oli lapsena tiennyt. Vaikka kädet löivät ja jalat potkivat mustelmille niin pahimmat arvet jäivät katseesta ja sanoista. Niiden vimma ja voima satuttivat vuosien päähän. Eva katsoi ikkunoita ja lapsuusaikainen pakokauhu kurkki häntä ikkunaverhojen sivusta. Hän halusi ajaa sen ulos talosta.
[Naiset jotka vihaavat naisia. Hai 2012, s. 197.]
Hän nousi autosta ja kuljeskeli pihamaalla. Hän halusi nähdä kaiken niin kuin ennen, kuten vanhan navetan, jossa oli vieläkin lehmien haju, vai olivatko ne muistot, jotka pyrkivät kaikille aisteille. Saunassa tuoksuivat koivunvastat. Aitta ja liiteri, kaikki olivat paikoillaan, kuin odottamassa uutta tulemistaan. Helyn kasvimaa oli moitteettomassa kunnossa, olisi kelvannut varmasti äidillekin.
Eva istui keinuun, se narahteli kuin olisi varoittanut. Hän muisti miten äiti oli tarttunut kaksin käsin hänen hiuksistaan ja nostanut ilmaan. Päänahassa oli kipinöinyt mutta pahinta olivat olleet sanat, jotka tulivat suusta, äidin suusta. Äidin silmät ja suu olivat pelottavinta, mitä hän oli lapsena tiennyt. Vaikka kädet löivät ja jalat potkivat mustelmille niin pahimmat arvet jäivät katseesta ja sanoista. Niiden vimma ja voima satuttivat vuosien päähän. Eva katsoi ikkunoita ja lapsuusaikainen pakokauhu kurkki häntä ikkunaverhojen sivusta. Hän halusi ajaa sen ulos talosta.
[Naiset jotka vihaavat naisia. Hai 2012, s. 197.]