Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Tumman veden päällä
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
”Hukkasin kaikki isän ostamat Kelju K. Kojootit puroihin, joihin vanhan talven lumet sulivat.”
Lapsen elämässä jokainen päivä sisältää jotain uutta ja ihmeellistä. Se voi olla leikki pikkusiskon ja naapurin poikien kanssa, se voi olla hassutteleva isoisä tai se voi olla kilpaa työnnettävän potkukelkan alla narskuva lumi. Petelle se on myös edessä oleva ensimmäinen kouluvuosi.
Ja sitten on isä joka muuttuu. Keittiöstä alkaa öisin kuulua ääniä, riitaa ja itkua. Lähdetään yön selkään.
Lapsi luottaa vailla ehtoja vanhempiinsa, ihailee heitä, on täynnä toivoa ja uskoa tulevaan. Mitä tapahtuu kun tämä kuva hajoaa?
Peter Franzénin Tumman veden päällä on aseista riisuvan herkkä ja usein riemastuttava kasvukuvaus. Franzén tavoittaa pienen lapsen tavan kokea maailma läikehtivien yksityiskohtien avulla. Hän kuljettaa tarinaa pienten huomioiden, esineiden, tuoksujen ja tunnelmien kautta kohti suurta draamaa, hetkeä jolloin lapsuuden idylli särkyy. (Tammi)
”Iltapäivällä laskemme mäkeä jokitörmältä jäälle, papan tekemällä vesikelkalla, jossa minä istun ja pappa seisoo takana jalaksilla. Minulla ei ole varmasti ikinä ollut näin hauskaa. Kun kävelemme takaisin kohti mummolaa, tunnen miten poskeni ovat pakkasesta ja nauramisesta jähmeät ja haistan nenässäni papan kostuneista, paksunahkaisista työrukkasista ja hänen karvahatustaan lähtevän tuoksun. Pappa vetää vesikelkkaa perässään. Naapurin mäen päältä alkaa jo nähdä mummolan pihalle, autotallin ohi talon etupihalle. Kävelyni hidastuu, näen pihalla poliisiauton.”
Peten elämän tärkeimmät ihmiset ovat äiti, pikkusisko, pappa ja mummo. Isäkin on, myös toinen, oikea isä, joka asuu kaukana, puhuu omituista helsinginkieltä ja tulee silloin tällöin tapaamaan Peteä. Oikea isä, Kake, kysyy ”Ootsä mun kundi?”, kotona asuva isä puolestaan ”Ookko Pete minun poika?” Pitkä välimatka pitää Kaken kaukana, mutta silti lämpimästi ja ylpeästikin mielessä. Isä sen sijaan alkaa luoda kotona yhä pitempiä varjoja, jotka leviävät takkahuoneesta keittiöön ja ajavat muun perheen entistä useammin pakoon mummolaan.
Peter Franzénin esikoisromaani Tumman veden päällä (Tammi 2010) kuvaa Peten elämää parin vuoden ajan. Tuona aikana pienen pojan elämässä tapahtuu suuria muutoksia. Pete tutustuu omaan taustaansa, aloittaa koulun ja oppii lukemaan, mutta hän joutuu myös näkemään ihmisen pimeän puolen, mustasukkaisuuden ja perheväkivallan pelottavat muodot. Pete ei kuitenkaan jää yksin. Hänen ympärillään on rakastavia ihmisiä, jotka kaikin tavoin pyrkivät suojelemaan Peteä ja pikkusisko Suvia. Äidin rinnalle merkittävimmäksi nousee pappa, joka osaa kertoa hurjimmat ja hauskimmat jutut, laskea mäkeä ja lohduttaa pelkällä olemassaolollaan. Papan merkitys Petelle kiteytyy talvisen hiihtoretken kuvauksessa, jossa pieni poika katselee lumeen kietoutuneen ladon ilmassa leijuvaa papan hengityksen höyryä ja miettii ”Olisi mahtavaa, jos kaikki papan sanat voisi säilyttää täällä ladossa ja kuunnella niitä aina, kun haluaisi.”
Teoksen näkökulma on Peten eikä romaanissa kerrota mitään sellaista, mitä Pete ei voisi tietää. Pete ei kerro tarinan ja ihmisten taustoja, hän vain kuvaa sitä mitä hänen ympärillään tapahtuu, sitä miten hän itse asiat kokee. Franzén tavoittaa tarkasti ja herkkävireisesti pienen pojan vaihtuvia tunteita niin ystävien joukossa, koulutunneilla kuin kodin yhä ahdistavammaksi käyvässä ilmapiirissä. TV-sarjat, lelut ja vaatteiden kuosit, radiosta raikaavat laulut, makeisten maku sekä pohjoisen punaisen kaupungin kaduilla korttelia kiertävä vappumarssi luovat ajankuvaa, jota ei vuosiluvuilla täsmennetä. Myös romaanin sujuva kieli tukee kuvauksen tarkkuutta. Peten perheen pohjoinen murre saa rinnalleen Kaken stadin slangin, jonka kautta pojalle avautuu kokonaan uusi maailma ja toinen suku.
Raskaasta aiheestaan huolimatta Tumman veden päällä ei ole synkkä eikä katkera teos. Tummia sävyjä enemmän siinä on lämpöä ja välittämistä, huumoria ja elämänuskoa. Pete kuvaa elämäänsä sellaisena kuin sen itse kokee, kenenkään toisen elämään vertailematta. Romaani jättää päällimmäiseksi tunteeksi rakkauden ja selviytymisen ajatuksen: Pete on poika, jota rakastetaan ja jolla siksi on itsellään rakastamisen ja välittämisen kyky.
Tuija Lassila - Sanojen aika
Lapsen elämässä jokainen päivä sisältää jotain uutta ja ihmeellistä. Se voi olla leikki pikkusiskon ja naapurin poikien kanssa, se voi olla hassutteleva isoisä tai se voi olla kilpaa työnnettävän potkukelkan alla narskuva lumi. Petelle se on myös edessä oleva ensimmäinen kouluvuosi.
Ja sitten on isä joka muuttuu. Keittiöstä alkaa öisin kuulua ääniä, riitaa ja itkua. Lähdetään yön selkään.
Lapsi luottaa vailla ehtoja vanhempiinsa, ihailee heitä, on täynnä toivoa ja uskoa tulevaan. Mitä tapahtuu kun tämä kuva hajoaa?
Peter Franzénin Tumman veden päällä on aseista riisuvan herkkä ja usein riemastuttava kasvukuvaus. Franzén tavoittaa pienen lapsen tavan kokea maailma läikehtivien yksityiskohtien avulla. Hän kuljettaa tarinaa pienten huomioiden, esineiden, tuoksujen ja tunnelmien kautta kohti suurta draamaa, hetkeä jolloin lapsuuden idylli särkyy. (Tammi)
”Iltapäivällä laskemme mäkeä jokitörmältä jäälle, papan tekemällä vesikelkalla, jossa minä istun ja pappa seisoo takana jalaksilla. Minulla ei ole varmasti ikinä ollut näin hauskaa. Kun kävelemme takaisin kohti mummolaa, tunnen miten poskeni ovat pakkasesta ja nauramisesta jähmeät ja haistan nenässäni papan kostuneista, paksunahkaisista työrukkasista ja hänen karvahatustaan lähtevän tuoksun. Pappa vetää vesikelkkaa perässään. Naapurin mäen päältä alkaa jo nähdä mummolan pihalle, autotallin ohi talon etupihalle. Kävelyni hidastuu, näen pihalla poliisiauton.”
Peten elämän tärkeimmät ihmiset ovat äiti, pikkusisko, pappa ja mummo. Isäkin on, myös toinen, oikea isä, joka asuu kaukana, puhuu omituista helsinginkieltä ja tulee silloin tällöin tapaamaan Peteä. Oikea isä, Kake, kysyy ”Ootsä mun kundi?”, kotona asuva isä puolestaan ”Ookko Pete minun poika?” Pitkä välimatka pitää Kaken kaukana, mutta silti lämpimästi ja ylpeästikin mielessä. Isä sen sijaan alkaa luoda kotona yhä pitempiä varjoja, jotka leviävät takkahuoneesta keittiöön ja ajavat muun perheen entistä useammin pakoon mummolaan.
Peter Franzénin esikoisromaani Tumman veden päällä (Tammi 2010) kuvaa Peten elämää parin vuoden ajan. Tuona aikana pienen pojan elämässä tapahtuu suuria muutoksia. Pete tutustuu omaan taustaansa, aloittaa koulun ja oppii lukemaan, mutta hän joutuu myös näkemään ihmisen pimeän puolen, mustasukkaisuuden ja perheväkivallan pelottavat muodot. Pete ei kuitenkaan jää yksin. Hänen ympärillään on rakastavia ihmisiä, jotka kaikin tavoin pyrkivät suojelemaan Peteä ja pikkusisko Suvia. Äidin rinnalle merkittävimmäksi nousee pappa, joka osaa kertoa hurjimmat ja hauskimmat jutut, laskea mäkeä ja lohduttaa pelkällä olemassaolollaan. Papan merkitys Petelle kiteytyy talvisen hiihtoretken kuvauksessa, jossa pieni poika katselee lumeen kietoutuneen ladon ilmassa leijuvaa papan hengityksen höyryä ja miettii ”Olisi mahtavaa, jos kaikki papan sanat voisi säilyttää täällä ladossa ja kuunnella niitä aina, kun haluaisi.”
Teoksen näkökulma on Peten eikä romaanissa kerrota mitään sellaista, mitä Pete ei voisi tietää. Pete ei kerro tarinan ja ihmisten taustoja, hän vain kuvaa sitä mitä hänen ympärillään tapahtuu, sitä miten hän itse asiat kokee. Franzén tavoittaa tarkasti ja herkkävireisesti pienen pojan vaihtuvia tunteita niin ystävien joukossa, koulutunneilla kuin kodin yhä ahdistavammaksi käyvässä ilmapiirissä. TV-sarjat, lelut ja vaatteiden kuosit, radiosta raikaavat laulut, makeisten maku sekä pohjoisen punaisen kaupungin kaduilla korttelia kiertävä vappumarssi luovat ajankuvaa, jota ei vuosiluvuilla täsmennetä. Myös romaanin sujuva kieli tukee kuvauksen tarkkuutta. Peten perheen pohjoinen murre saa rinnalleen Kaken stadin slangin, jonka kautta pojalle avautuu kokonaan uusi maailma ja toinen suku.
Raskaasta aiheestaan huolimatta Tumman veden päällä ei ole synkkä eikä katkera teos. Tummia sävyjä enemmän siinä on lämpöä ja välittämistä, huumoria ja elämänuskoa. Pete kuvaa elämäänsä sellaisena kuin sen itse kokee, kenenkään toisen elämään vertailematta. Romaani jättää päällimmäiseksi tunteeksi rakkauden ja selviytymisen ajatuksen: Pete on poika, jota rakastetaan ja jolla siksi on itsellään rakastamisen ja välittämisen kyky.
Tuija Lassila - Sanojen aika
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Päähenkilöt
Tapahtumapaikat
Konkreettiset tapahtumapaikat
Tarkka aika
Alkukieli
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
320
Kustantaja
Kieli
Sarjamerkintä
Videot