Duuni

Tämä elämä tuli valittua joskus menneisyydessä. Pakettiin kuuluu perhe, lapsi ja työ, ja tänä kesänä työnä on hautausmaa. Voisi luulla sen merkitsevän rauhallista aherrusta perinteikkään instituution suojissa – mutta markkinatalous on pesiytynyt tännekin. Hullu suntio vartioi työntekijöitä eikä jätä yhtäkään liikerataa laskematta, työntekijöiden välit ovat tulehtuneet, eivätkä lyhyet irtiotot kaupungille auta sillä sama kieroutunut elämänmeno jatkuu siellä. Työläinen ei pysty pitämään päätään kylmänä vaan purkautuu hallitsemattomasti ja hysteerisesti, uskonnottomassa, mekaanisessa maailmassa. Vapautta ei näy eikä jumalaa tule apuun. Muijaa tämä ei kiinnosta. Ystäviä tuntuvat olevan vain korpit, pikkulinnut ja puut, kun ihmisten maailma on vieraantunut, rikkonainen ja ja kaikelle elävälle vihamielinen. Kahlittu luonto ei kuitenkaan koskaan pysy täysin aitauksessaan. Tauot uurastuksen lomassa – ja vinksahtanut huumori – antavat näkymiä ikuisuuteen, lepoon ja aikaan jota ei mitata.