Kukkonen, Sirkka-Liisa
Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
Kuva: Sirkka-Liisa Kukkosen kotiarkisto
Elämäkertatietoa
o.s. Pellikka, Sirkka-Liisa
nimim. Roosamaria
Syntynyt 5.6.1932 Muhoksella
Asuinpaikka Muhos
Opinnot: keskikoulu, perhepäivähoitokursseja kirjoittajakursseja (Päätalo-instituutti, Oriveden opisto, Kainuun opisto)
Ammatti: perhepäivähoitaja, kotiäiti, nyt eläkeläinen
Palkinnot: kunniakirjoja, kirjapalkintoja, diplomeja
Osallistunut Kempeleen kirjaston Aikopolku -kirjoituskilpailuun.
nimim. Roosamaria
Syntynyt 5.6.1932 Muhoksella
Asuinpaikka Muhos
Opinnot: keskikoulu, perhepäivähoitokursseja kirjoittajakursseja (Päätalo-instituutti, Oriveden opisto, Kainuun opisto)
Ammatti: perhepäivähoitaja, kotiäiti, nyt eläkeläinen
Palkinnot: kunniakirjoja, kirjapalkintoja, diplomeja
Osallistunut Kempeleen kirjaston Aikopolku -kirjoituskilpailuun.
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Sirkka-Liisa Kukkosen runoja ja kirjoituksia on julkaistu myös useissa lehdissä ja antologioissa, mm. Kirjastokomeetta (Oulujoki-opisto, 1997), Tähdenlentoja koivun katveesta (Oulujoki-opisto, 2001) sekä Henkiinjäämisestä : proosaa ja lyriikkaa Keski-Pohjanmaalta (Kirjoittajayhdistys Keski-Pohjanmaan Pränttärit, 2004).
Mukana antologioissa
Juhlat lähestyvät : runoja, säkeitä. Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistys 1995
Henkiinjäämisestä : proosaa ja lyriikkaa Keski-Pohjanmaalta : 30-vuotisjuhla-antologia.
Kirjoittajayhdistys Keski-Pohjanmaan Pränttärit 2004
Kainuun Joulu : kirjallinen vuosialbumi, mukana vuodesta 1994 lähtien
Oulujoki-opiston kirjallisuus- ja kirjoittajapiirin antologia, mukana vuosina 1985-2005
Mukana antologioissa
Juhlat lähestyvät : runoja, säkeitä. Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistys 1995
Henkiinjäämisestä : proosaa ja lyriikkaa Keski-Pohjanmaalta : 30-vuotisjuhla-antologia.
Kirjoittajayhdistys Keski-Pohjanmaan Pränttärit 2004
Kainuun Joulu : kirjallinen vuosialbumi, mukana vuodesta 1994 lähtien
Oulujoki-opiston kirjallisuus- ja kirjoittajapiirin antologia, mukana vuosina 1985-2005
Tekstinäyte
ORPONA ELÄMÄN OVELLA
I
Mummoni, kaipaan sinua vierelleni
täällä synnyinpitäjäsi uhkeassa maisemassa
Kaipaan lempeää ääntäsi kun kerrot tarinoita
Paltamon vaaroilta ja metsistä sekä mahtavan
Oulujärven rannoilta,
kuinka kuulaita keväiset illat,
I
Mummoni, kaipaan sinua vierelleni
täällä synnyinpitäjäsi uhkeassa maisemassa
Kaipaan lempeää ääntäsi kun kerrot tarinoita
Paltamon vaaroilta ja metsistä sekä mahtavan
Oulujärven rannoilta,
kuinka kuulaita keväiset illat,
kuinka synkeitä syksyiset yöt,
kuinka polttavana viilsi talven viima, kun äitisi
käsipuolessa paarustit umpihankea joulukirkkoon
Siitäkin kerrot, kuinka vähäiset voimasi uupuivat
soutaessasi myrskyävällä Ärjänselällä
isäsi apuna pyydyksiä kokemassa
Kuinka sinisenä siinteli järven pinta silloin
kun vesien jumala tyynnytti aallot,
eikä antanut verkonsoutajain veneen
vaipua syvyyteen
Mummoni,
voin aavistaa ilon, joka täytti vähäisen töllin
onnistuneen kalaretken jälkeen,
savusaunan siintyessä
heinän ja kanervantuoksuisessa
kesäillan hämyssä
kun aurinko piiloutui tuokioksi järven laineisiin
ja hämärän hiljaisuus laskeutui vaarojen liepeille
II
Isän menehdyttyä kaatuvan puun alle
myytiin mummoni kahdeksanvuotiaana orpotyttönä
Paltamon torilla huutolaiseksi,
lapsenlikaksi isoon taloon
Itki aikansa kadotettua kotiaan,
köyhää tölliä,
isää, äitiä, siskoja,
lapsuuttaan
Oppi lopulta kätkemään kyyneleensä,
taipui nöyränä kovan komennon alle,
leivän tähden
III
Muistelen sinua, mummoni, Oulujärven rannalla
kesän läkähdyttävässä kukkeudessa
Tältä rannalta astuit tervaveneeseen nuorena neitona
Lähdit etsimään vaurailta rintamailta elämäsi tarkoitusta
Palvelit piikatyttönä, kunnes nuori, verevä renki
sai sydämesi oudosti sykähtelemään
Kohosit huutolaisesta torpanmiehen vaimoksi
IV
Elämä kukki ja sykki täyteyttään
puutteenkin keskellä
Kunnes lentävä keuhkotauti, pahamaineinen tappaja
uuvutti verevän rengin rakastavan nuorikon viereltä
Viidestä lapsesta kolme meni samaa tietä,
jäljelle jäi viisivuotias ja syntymätön
Tuska turrutti ja tylsytti
ei jaksanut haudalle, mummoni,
kyyneleettömin silmin istui kukkivan tuomen alla,
lapsi sylissä, mahassa toinen
Tuuli kantoi kirkonkellojen kaikua,
viimeistä viestiä avoimen haudan ääreltä
Jäähyväiset
V
Siinä olit, leskivaimo,
kädet tyhjinä, köyhistä köyhimpänä
Orpona elämän ovella
Ilman apua nuorimmaisesi synnytit navetan parressa,
ainoan lehmäsi lämmintä kylkeä vasten itkusi itkit
Nälkä, vilu, puute ja kurjuus
pesiytyivät tuvan kohmeisiin nurkkiin
Elämä kituutti eteenpäin hyvien ihmisten armeliaisuuden varassa
Jouduit luovuttamaan vihkisormuksesi,
rakkauden lupauksesi merkin maksuksi jauhokapasta
isoiselle isännälle
Työtä, työtä,
raskasta raadantaa parempiosaisten paahteisilla pelloilla,
talvisin pyykkien huuhtomista
jäähileisissä avannoissa
vuodenkierrosta toiseen, aamusta iltaan
yöt lyhyitä torkahduksia mökin loukossa
iltatöinä tehtyjen kehruuksien jälkeen
Naaraskarhun sitkeydellä
raivasit lapsillesi paikan elämässä,
hylkäämättä heitä
Kaikesta huolimatta vankkumaton usko
Jumalan hyvyyteen ja laupeuteen
kantoi sinua, mummoni, vaikeuksien keskellä
VI
Pitkän ja kovan elämän loppusuoralla
vanhuuden muistamattomuudessa
elit uudelleen lapsuuttasi
Oulujärven uhkean rehevillä rannoilla
Lyhyttä lapsuuttasi,
ainoaa huoletonta aikaa,
jonka elämänlahjana sait
Karjankellot ja lehmisavut
aikojen aamussa,
muistathan mummoni!
Järven peilissä silmiesi sini,
vaarojen tuulissa äänesi kaiku
Kuin olisin palannut pitkältä matkalta kotiin
Kesällä 1992
Sirkka-Liisa Kukkonen
kuinka polttavana viilsi talven viima, kun äitisi
käsipuolessa paarustit umpihankea joulukirkkoon
Siitäkin kerrot, kuinka vähäiset voimasi uupuivat
soutaessasi myrskyävällä Ärjänselällä
isäsi apuna pyydyksiä kokemassa
Kuinka sinisenä siinteli järven pinta silloin
kun vesien jumala tyynnytti aallot,
eikä antanut verkonsoutajain veneen
vaipua syvyyteen
Mummoni,
voin aavistaa ilon, joka täytti vähäisen töllin
onnistuneen kalaretken jälkeen,
savusaunan siintyessä
heinän ja kanervantuoksuisessa
kesäillan hämyssä
kun aurinko piiloutui tuokioksi järven laineisiin
ja hämärän hiljaisuus laskeutui vaarojen liepeille
II
Isän menehdyttyä kaatuvan puun alle
myytiin mummoni kahdeksanvuotiaana orpotyttönä
Paltamon torilla huutolaiseksi,
lapsenlikaksi isoon taloon
Itki aikansa kadotettua kotiaan,
köyhää tölliä,
isää, äitiä, siskoja,
lapsuuttaan
Oppi lopulta kätkemään kyyneleensä,
taipui nöyränä kovan komennon alle,
leivän tähden
III
Muistelen sinua, mummoni, Oulujärven rannalla
kesän läkähdyttävässä kukkeudessa
Tältä rannalta astuit tervaveneeseen nuorena neitona
Lähdit etsimään vaurailta rintamailta elämäsi tarkoitusta
Palvelit piikatyttönä, kunnes nuori, verevä renki
sai sydämesi oudosti sykähtelemään
Kohosit huutolaisesta torpanmiehen vaimoksi
IV
Elämä kukki ja sykki täyteyttään
puutteenkin keskellä
Kunnes lentävä keuhkotauti, pahamaineinen tappaja
uuvutti verevän rengin rakastavan nuorikon viereltä
Viidestä lapsesta kolme meni samaa tietä,
jäljelle jäi viisivuotias ja syntymätön
Tuska turrutti ja tylsytti
ei jaksanut haudalle, mummoni,
kyyneleettömin silmin istui kukkivan tuomen alla,
lapsi sylissä, mahassa toinen
Tuuli kantoi kirkonkellojen kaikua,
viimeistä viestiä avoimen haudan ääreltä
Jäähyväiset
V
Siinä olit, leskivaimo,
kädet tyhjinä, köyhistä köyhimpänä
Orpona elämän ovella
Ilman apua nuorimmaisesi synnytit navetan parressa,
ainoan lehmäsi lämmintä kylkeä vasten itkusi itkit
Nälkä, vilu, puute ja kurjuus
pesiytyivät tuvan kohmeisiin nurkkiin
Elämä kituutti eteenpäin hyvien ihmisten armeliaisuuden varassa
Jouduit luovuttamaan vihkisormuksesi,
rakkauden lupauksesi merkin maksuksi jauhokapasta
isoiselle isännälle
Työtä, työtä,
raskasta raadantaa parempiosaisten paahteisilla pelloilla,
talvisin pyykkien huuhtomista
jäähileisissä avannoissa
vuodenkierrosta toiseen, aamusta iltaan
yöt lyhyitä torkahduksia mökin loukossa
iltatöinä tehtyjen kehruuksien jälkeen
Naaraskarhun sitkeydellä
raivasit lapsillesi paikan elämässä,
hylkäämättä heitä
Kaikesta huolimatta vankkumaton usko
Jumalan hyvyyteen ja laupeuteen
kantoi sinua, mummoni, vaikeuksien keskellä
VI
Pitkän ja kovan elämän loppusuoralla
vanhuuden muistamattomuudessa
elit uudelleen lapsuuttasi
Oulujärven uhkean rehevillä rannoilla
Lyhyttä lapsuuttasi,
ainoaa huoletonta aikaa,
jonka elämänlahjana sait
Karjankellot ja lehmisavut
aikojen aamussa,
muistathan mummoni!
Järven peilissä silmiesi sini,
vaarojen tuulissa äänesi kaiku
Kuin olisin palannut pitkältä matkalta kotiin
Kesällä 1992
Sirkka-Liisa Kukkonen
Lähteitä ja viittauksia