Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.

Sotilaat itkevät öisin

Aikalaisarvio

Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!

Tyyppi

romaanit

Tekijä

Matute, Ana María

Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

Eri kansikuvat esitetään isoina, kun osoitat tai klikkaat pikkukuvaa.

kuvaus

Trilogian toisen romaanin teemana on nuoren ihmisen eettinen ja sosiaalinen kasvu, yksilöllisen ja yhteiskunnallisen tietoisuuden herääminen. Espanjan sisällissodan julmat tapahtumat sekä teloitetun vapaustaistelijan Jezan poikkeuksellinen henkinen ryhdikkyys vaikuttavat Manueliin ja Martaan, jotka löytävät lopultakin suunnan elämälleen, toteuttavat heille uskotun tehtävän traagiseen loppuun saakka. Manuel hylkää helpon ja pinnallisen elämän, Marta välinpitämättömän ympäristönsä: itsekeskeisen äitinsä Elenan sekä häikäilemättömän rakastajansa, Jezan veljen Raúlin.

Matuten kerronta kulkee hyvin sisäistyneesti ajatusten tasolla. Takautuvat muistot ja niiden merkityksen arviointi ovat keskeisiä nuorten päähenkilöiden tiedostamistapahtumassa. Kieli on kuvallista, rikasta ja tarkkaa. Matute ikään kuin räjäyttelee valtava materiaaliaan; ilmaisussa yhtyvät runollisuus ja hurja voima.

(Takakansiteksti, Gummerus, 1967)

Kirjallisuudenlaji

espanjankielinen kirjallisuus

kehitysromaanit

psykologiset romaanit

yhteiskunnalliset romaanit

Aiheet ja teemat

Espanjan sisällissota

Henkilöt, toimijat

nuoret (ikäryhmät, ikään liittyvä rooli, väestöryhmään liittyvä rooli)

sotavangit

Päähenkilöt

Jeza

Manuel

Marta

Tapahtumapaikat

saaret

Konkreettiset tapahtumapaikat

Espanja

Tarkka aika

1930-luku

Alkukieli

espanja

Tekstinäyte

Kun näin Jezan, multaisena maassa, silmät avoimina, ajattelin: Koskaan en enää hymyile, koskaan mikään ei voi tuottaa minulle iloa, mikään ei enää tule miellyttämään minua tässä maailmassa. Ja kuitenkin kaikki on jatkunut samanlaisena kuin ennen. Jopa samanlaisena kuin ennen tuttavuuttamme. Jeza on kuollut. Kuollut, eikä muuta. Emme varmaan juuri koskaan tule puhumaan hänestä. Aivan kuin hän ei olisi syntynytkään. Hän on kuolleena, siinä kaikki, meidän muiden tallomana, meidän jotka elämme ja hengitämme edelleen joka päivä. Nauramme, itkemme, raivoamme, iloitsemme, vaikenemme. Elämme ja tallaamme maata joka on survottu täyteen kasvoja ja silmiä ja käsiä, niin kuin Jeza; ja luita, niin kuin Jeza; mustia hajonneita aineksia, niin kuin Jeza; ja synkkiä kaameita reikiä, niin kuin Jeza. Niin se on, eikä siitä sen kummempaa.

Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.