Joutsen

Kirja kertoo tytön kesästä maalla runollisella ja viipyilevällä kielellä. Kuvaus keskittyy kirjan henkilöiden sisäisiin maailmoihin. ”Kun hän odotti hevosen selässä, yön ikävä tuli hänen luokseen, kova kaipuu ja toive, että vallitsisi aina tällainen valo, ettei maailmassa olisi päivää eikä yötä, vaan hämärä niin ulkona kuin sisällä ja hänessä itsessäänkin”. Tämä on kirja herkkämielisille haaveilijoille, ei niinkään toiminnan ystäville, vaikkakin tytön henkilöhahmo saattaa ärsyttääkin. Hän tuntuu välillä liian kypsältä ja filosofiselta ikäisekseen.

Kirjan erikoisuutena mainittakoon, että se sisältää paikka paikoin mielenkiintoista pohdiskelua islantilaisten suhteesta islanninhevosiin. ”Islantilaisten hevosten pitää olla vain islantilaisia varten, hän sanoi. Ulkomaalaiset istuvat kukaties meitä paremmin hevosen selässä, noin niin kuin taiteellisesti, tarkoitan, mutta hevosista ei tule koskaan osa heidän sieluaan.”