Erään marjamatkan seikkaperäinen kuvaus
Tyyppi
runokokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
Eri kansikuvat esitetään isoina, kun osoitat tai klikkaat pikkukuvaa.
kuvaus
Pohjautuu teokseen Utförlig beskrivning av en bärplockares väg.
Takakansi
Nyt olisi tarpeen kävelyretki metsään.
Kori kädessä minä lähtisin matkaan.
Siellä näkisin murtuneita puita,
taipuneita puita, lahonneita ja kaatuneita puita,
juurakot ylhäällä kuin iltatähdet,
Takakansi
Nyt olisi tarpeen kävelyretki metsään.
Kori kädessä minä lähtisin matkaan.
Siellä näkisin murtuneita puita,
taipuneita puita, lahonneita ja kaatuneita puita,
juurakot ylhäällä kuin iltatähdet,
nuoria puita, kuusia jotka eivät vielä ole
kuulleet juurikäävästä puhuttavankaan.
Röykkiöittäin kiviä jotka ovat yhä
kuoliaaksi kivitettyjen jäljiltä verisiä.
Kiitos, jo riittää, kori on täynnä.
Nyt minä lähden kotiin kirjoittamaan.
Runon metsämaisema vivahteikkuudessaan muistuttaa Lars Huldénin lyriikkaa. Runoilija vaihtaa asua, tyyliä ja lajia: hänestä paljastuu rakkauden ylistäjä, luonnon ja eläinkunnan puolustaja, terävän ironinen yhteiskuntakriitikko, oppinut juhlarunoilija. Niin laulullisten kuin suorasanaisten tekstilajien mestarin runoissa nykypäivä, arjen tapahtumat, historia ja tulevaisuuden näyt kohtaavat. Äänen saavat runoilijat Bellman ja Runeberg, eräs valtiomies ja monet muut. Ikääntymisen myötä runojen sävy syvenee ja tummeneekin, mutta itseironinen, lempeä ja viisas elämäntarkkailija säilyy ja yhä hioutuu.
Marjanpoimijan koriin, kirjailija-tiedemies Huldénin lyyriseen elämäntuotantoon, saa tässä teoksessa tutustua Pentti Saaritsan hurmaavina suomennoksina. Edellisten runokäännösten Pitkäätanssia (Kirjayhtymä, 1979) ja Taivas tummuu, mutta valkoisiin pilviin osuu valo (WSOY, 1991) lisäksi suomenkieliselle lukijalle on tarjolla uudistettuja ja aivan tuoreita, ennen ilmestymättömien runojen käännöksiä. Kirjailijan juhlavuoden teokseen on koottu runoja esikoiskokoelmasta lähtien (1958) aivan viimeisimpiin, vuoden 2005 Suvirunoihin saakka.
Teoksesta Taivas tummuu, mutta valkoisiin pilviin osuu valo (WSOY, 1991) kirjoitettua:
Lars Huldénissa yhdistyvät harvinaisella tavalla akateeminen äly ja kansanmiehen viisaus, näitä ominaisuuksia sitoo oivaltava huumori; hänen runonsa ovat kerrassaan miellyttävää luettavaa. (…) Pentti Saaritsassa Huldén on löytänyt veroisensa suomentajan. (Arto Seppälä, Kirjakauppalehti 1–2/92)
Lars Huldén on rehellinen näkijä, jonka runot puhuttelevat ehdottomalla intensiteetillään ja vapaudellaan (Risto Kormilainen, Kaltio 4/92)
Huldénia empaattisempaa runoilijaa voi tuskin kuvitella. Hänen runoissaan on sellaista välittömyyttä ja sanonnan selkeyttä, että niitä lukee ihan nautinnokseen. Myös Pentti Saaritsa on tehnyt tarkkaa työtä ja tavoittanut runojen hengen. (Leena Tuomela, Ilkka 15.1.1992)
(takakansiteksti)
kuulleet juurikäävästä puhuttavankaan.
Röykkiöittäin kiviä jotka ovat yhä
kuoliaaksi kivitettyjen jäljiltä verisiä.
Kiitos, jo riittää, kori on täynnä.
Nyt minä lähden kotiin kirjoittamaan.
Runon metsämaisema vivahteikkuudessaan muistuttaa Lars Huldénin lyriikkaa. Runoilija vaihtaa asua, tyyliä ja lajia: hänestä paljastuu rakkauden ylistäjä, luonnon ja eläinkunnan puolustaja, terävän ironinen yhteiskuntakriitikko, oppinut juhlarunoilija. Niin laulullisten kuin suorasanaisten tekstilajien mestarin runoissa nykypäivä, arjen tapahtumat, historia ja tulevaisuuden näyt kohtaavat. Äänen saavat runoilijat Bellman ja Runeberg, eräs valtiomies ja monet muut. Ikääntymisen myötä runojen sävy syvenee ja tummeneekin, mutta itseironinen, lempeä ja viisas elämäntarkkailija säilyy ja yhä hioutuu.
Marjanpoimijan koriin, kirjailija-tiedemies Huldénin lyyriseen elämäntuotantoon, saa tässä teoksessa tutustua Pentti Saaritsan hurmaavina suomennoksina. Edellisten runokäännösten Pitkäätanssia (Kirjayhtymä, 1979) ja Taivas tummuu, mutta valkoisiin pilviin osuu valo (WSOY, 1991) lisäksi suomenkieliselle lukijalle on tarjolla uudistettuja ja aivan tuoreita, ennen ilmestymättömien runojen käännöksiä. Kirjailijan juhlavuoden teokseen on koottu runoja esikoiskokoelmasta lähtien (1958) aivan viimeisimpiin, vuoden 2005 Suvirunoihin saakka.
Teoksesta Taivas tummuu, mutta valkoisiin pilviin osuu valo (WSOY, 1991) kirjoitettua:
Lars Huldénissa yhdistyvät harvinaisella tavalla akateeminen äly ja kansanmiehen viisaus, näitä ominaisuuksia sitoo oivaltava huumori; hänen runonsa ovat kerrassaan miellyttävää luettavaa. (…) Pentti Saaritsassa Huldén on löytänyt veroisensa suomentajan. (Arto Seppälä, Kirjakauppalehti 1–2/92)
Lars Huldén on rehellinen näkijä, jonka runot puhuttelevat ehdottomalla intensiteetillään ja vapaudellaan (Risto Kormilainen, Kaltio 4/92)
Huldénia empaattisempaa runoilijaa voi tuskin kuvitella. Hänen runoissaan on sellaista välittömyyttä ja sanonnan selkeyttä, että niitä lukee ihan nautinnokseen. Myös Pentti Saaritsa on tehnyt tarkkaa työtä ja tavoittanut runojen hengen. (Leena Tuomela, Ilkka 15.1.1992)
(takakansiteksti)
Kirjallisuudenlaji
Alkukieli
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
534
Kustantaja
Kieli
Alanimeke
runosatoa viideltä vuosikymmeneltä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
555