Tyttö ruusutarhassa ynnä muita novelleja
Kokoteksti
Linkki vie kokotekstiin Kirjasammon ulkopuolelle.
Tyyppi
novellikokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Maria Jotunin Tyttö ruusutarhassa -novellikokoelman voi nähdä tutkielmana naisen elämästä. Kirjailija on laatinut tietoisesti eri ikäisille naishahmoilleen erilaiset luonteet ja näyttää heidät eri elämänvaiheissa. Niin nuoret kuin leskeksi jääneet ikääntyneet naiset pohtivat suhdettaan maailmaan. Tarinoiden tunnelmat vaihtelevat koomisesta traagiseen. Kuoleman ja luopumisen tunnot ovat läsnä useassa novellissa, joskus vain hienovaraisena vihjeenä. Maria Jotunin vuosien mittaan synkemmäksi muuttunut elämänasenne on kiteytynyt niminovellissa Tyttö ruusutarhassa. Kokoelman novelleja kiitettiin intensiivisyydestä, karusta kiinteydestä ja johdonmukaisuudesta. Lauri Viljanen ihastui niiden kiihkeään sisäiseen elämään.
Pietari Suuren tapainen -novellissa leskirouva Myyri pakenee väheksymänsä kauppalan arkitodellisuutta samaistumalla merkittäviin historiallisiin henkilöihin. Rouvan erityinen suosikki on Pietari Suuri, hän tunnistaa itsessään tämän keisarillisen hahmon ominaisuuksia: kujeilunhalua, kiivailua ja hillittömyyttä. Kun rouva suuttuu Annu-palvelijattarelle syynä on rouvan "Pietari Suuren tapaisuus". Palvelijatar on kehittänyt loistavan väistelykeinon selviytyäkseen työnantajansa tiukoista kuulusteluista. Molemmat naiset hallitsevat keskinäisen pelinsä sanattomasti sovitut säännöt. Naisten välienselvittelyn kiemurat on laadittu taiturimaisesti dialogin muotoon.
Tyttö ruusutarhassa eli Kuoleva sisar -novellin päähenkilöt ovat elämässään pettynyt Hedvig ja hänen nimettömäksi jätetty sisarensa. Sisar on juonitellut Hedvigin rakastetun Konradin aviomiehekseen ja saanut naisten vanhan kotitalon omakseen. Nöyrtynyt Hedvig haluaa tavata sisarensa vuosien välirikon jälkeen. Köyhtyneen ja katkeroituneen Hedvigin kuolinvuoteen äärelle saapuu ahne ja elämässä tiukasti kiinni oleva sisar. Ruusu tuoksuineen on novellissa toistuva elämän ja kuoleman vertauskuva. Tulkitsijasta riippuen tarinassa on nähty sovituksen ja anteeksiannon siemen, mutta myös katkeruutta ja ihmisen sisäisen elämän lohdutonta kurjuutta.
(Tuhannet tunteet, Kuopion kaupunginkirjasto - Pohjois-Savon maakuntakirjasto)
Pietari Suuren tapainen -novellissa leskirouva Myyri pakenee väheksymänsä kauppalan arkitodellisuutta samaistumalla merkittäviin historiallisiin henkilöihin. Rouvan erityinen suosikki on Pietari Suuri, hän tunnistaa itsessään tämän keisarillisen hahmon ominaisuuksia: kujeilunhalua, kiivailua ja hillittömyyttä. Kun rouva suuttuu Annu-palvelijattarelle syynä on rouvan "Pietari Suuren tapaisuus". Palvelijatar on kehittänyt loistavan väistelykeinon selviytyäkseen työnantajansa tiukoista kuulusteluista. Molemmat naiset hallitsevat keskinäisen pelinsä sanattomasti sovitut säännöt. Naisten välienselvittelyn kiemurat on laadittu taiturimaisesti dialogin muotoon.
Tyttö ruusutarhassa eli Kuoleva sisar -novellin päähenkilöt ovat elämässään pettynyt Hedvig ja hänen nimettömäksi jätetty sisarensa. Sisar on juonitellut Hedvigin rakastetun Konradin aviomiehekseen ja saanut naisten vanhan kotitalon omakseen. Nöyrtynyt Hedvig haluaa tavata sisarensa vuosien välirikon jälkeen. Köyhtyneen ja katkeroituneen Hedvigin kuolinvuoteen äärelle saapuu ahne ja elämässä tiukasti kiinni oleva sisar. Ruusu tuoksuineen on novellissa toistuva elämän ja kuoleman vertauskuva. Tulkitsijasta riippuen tarinassa on nähty sovituksen ja anteeksiannon siemen, mutta myös katkeruutta ja ihmisen sisäisen elämän lohdutonta kurjuutta.
(Tuhannet tunteet, Kuopion kaupunginkirjasto - Pohjois-Savon maakuntakirjasto)
Kirjallisuudenlaji
Alkukieli
Tekstinäyte
Sitten hän oli näkevinään sarjan vainajia, ne ojensivat hänelle kätensä ystävällisesti ja vakuuttivat, että hän oli erehtynyt. Hän ei tajunnut vielä elämää. Ja hän painoi päänsä alas ja pyysi mielessänsä anteeksi näkymättömiltä.
Niin, mitä tahansa sai tapahtua, mikä oli oikein. Hän oli halpa astinlauta vain.
Mutta kun hän nosti päänsä ylös, sanoi hän kauhistuen: "Se puuttui! Mitä minä ajattelen, minähän olen hullu! Näinhän yksinäisyys synnyttää henkimaailmat! Olipa se satua ja pakanuutta, sinnepäin ihmismieli aina taipuu."
Hän vajosi siihen kuitenkin, sillä se auttoi häntä kuin kiihoitusaine vaikeuksissa ja sai hänen väheksymään tilapäisen elämän ilmiöitä, jotka vangitsevat ihmishengen ja täyttävät sen turhuuksillaan.
Mutta eikö tuo mielenpako menneiden turviin ollut ihmishengen voimattomuutta, koska se ei jaksanut luoda itse mitään, kielsi se varsinaisen elämän ja mairi vain kuolemaa, jota se piti herranansa. Niin kuristi ihminen itseltänsä kasvumahdollisuuden ja muuttui kuolleeksi ruumiiksi ilman tarkoitusta täällä. Kuollut ruumis, kuoleman-odotuksineen ja kuoleman-tarkoituksineen, se oli raskas paino kuljetettavaksi. Hän se oli. Hän oli vapaaehtoisesti heittänyt otteensa elämässä. Hän oli kuin kuihtunut lehti, joka odotti hyväntekijäänsä tuulta, joka irroittaisi hänet suuresta yhteydestä, ja piti maahan putoamistansa tärkeämpänä kuin koko elämistänsä.
Mutta vaikka hän oli kuin kuollut, ei hän sisimmässään ollut vielä valmis. Häntä poltti väliin tyydyttämätön elämisen raivo. Hän rakasti elämää, jota hän halveksi, epämääräinen toivo iski kuin peto kyntensä hänen sairaaseen sydämeensä, kouristi sitä, eikä tahtonut hellittää otettansa.
Novellista Tyttö ruusutarhassa
Niin, mitä tahansa sai tapahtua, mikä oli oikein. Hän oli halpa astinlauta vain.
Mutta kun hän nosti päänsä ylös, sanoi hän kauhistuen: "Se puuttui! Mitä minä ajattelen, minähän olen hullu! Näinhän yksinäisyys synnyttää henkimaailmat! Olipa se satua ja pakanuutta, sinnepäin ihmismieli aina taipuu."
Hän vajosi siihen kuitenkin, sillä se auttoi häntä kuin kiihoitusaine vaikeuksissa ja sai hänen väheksymään tilapäisen elämän ilmiöitä, jotka vangitsevat ihmishengen ja täyttävät sen turhuuksillaan.
Mutta eikö tuo mielenpako menneiden turviin ollut ihmishengen voimattomuutta, koska se ei jaksanut luoda itse mitään, kielsi se varsinaisen elämän ja mairi vain kuolemaa, jota se piti herranansa. Niin kuristi ihminen itseltänsä kasvumahdollisuuden ja muuttui kuolleeksi ruumiiksi ilman tarkoitusta täällä. Kuollut ruumis, kuoleman-odotuksineen ja kuoleman-tarkoituksineen, se oli raskas paino kuljetettavaksi. Hän se oli. Hän oli vapaaehtoisesti heittänyt otteensa elämässä. Hän oli kuin kuihtunut lehti, joka odotti hyväntekijäänsä tuulta, joka irroittaisi hänet suuresta yhteydestä, ja piti maahan putoamistansa tärkeämpänä kuin koko elämistänsä.
Mutta vaikka hän oli kuin kuollut, ei hän sisimmässään ollut vielä valmis. Häntä poltti väliin tyydyttämätön elämisen raivo. Hän rakasti elämää, jota hän halveksi, epämääräinen toivo iski kuin peto kyntensä hänen sairaaseen sydämeensä, kouristi sitä, eikä tahtonut hellittää otettansa.
Novellista Tyttö ruusutarhassa
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
218