Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Kiimakorttelin keltainen kaisa
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Päiväkirjaromaani 1950-luvun Turusta. Romaanin päähenkilö kiertelee Turun kaduilla, pihapiireissä, Ruissalossa, juhannustansseissa ja keskustakortteleissa. Herkästi ja nostalgisesti kuvattu nuoren pojan kasvutarina ja kaunis kuvaus Karpelan kotikaupungista Turusta. Poikien toilailut, 1950-luvun perhe-elämä ja arvomaailma sekä kaupunkikuva välittyvät romaanista elävästi.
(Laura Norris/ Sanojen aika)
Totti Karpelan boheemi ja nostalginen päiväkirjaromaani vie lukijan juhannustansseihin, kiimakortteliin, Ruissaloon, kotibileisiin ja biljardipöytien ääreen. Nuoriso on juuri löytämässä James Deanin ja rock’n’rollin. Herkästi, tarkasti ja välillä runollisen kauniisti kerrotut seikkailut Turun kaduilta, toreilta, vesiltä ja naismaailmasta tuovat mieleen Jack Kerouacin, J. D. Salingerin ja Mikael Niemen romaanit.
(Sammakko)
Totti Karpelan boheemi ja nostalginen päiväkirjaromaani vie lukijan juhannustansseihin, kiimakortteliin, Ruissaloon, kotibileisiin ja biljardipöytien ääreen. Nuoriso on juuri löytämässä James Deanin ja rock’n’rollin. Herkästi, tarkasti ja välillä runollisen kauniisti kerrotut seikkailut Turun kaduilta, toreilta, vesiltä ja naismaailmasta tuovat mieleen Jack Kerouacin, J. D. Salingerin ja Mikael Niemen romaanit.
(Sammakko)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Tarkka aika
Alkukieli
Tekstinäyte
19 luku
Kai se vaan on niin, että jotkut asiat loppuu ja uusia tulee tilalle. Mulla ei ollut missään tapauksessa mikään lattee lapsuus, vaikka se sijoittuikin sotaan ja sen jälkeiseen aikaan, eikä sen paremmin nahkee nuoruuskaan. Mun elämässäni on ehtinyt jo olla niin ylä- kuin alamäkiä, tasasia suoria ja kurvejakin, joissa ei oikaista niinku Helismaa hienosti toteaa Rovaniemen markkinoissa. Se on ollut kuin karheeta silkkiä, vois sanoa, enkä mä vaihtais noista vuosista yhtäkään. Mutta kumpikin jakso on nyt takana. Mä luin jostakin vanhasta amerikkalaisesta aikakauslehdestä, ehkä Saturday Evening Postista, hauskasen sanonnan "Vanhat Chevroletit ei koskaan kuole, ne vaan haipuu pois". Se on hyvin murjaistu ja sopii mihin tahansa ihmiselle raariiseen asiaan. Tai ehkä toi väittämä menneestä nuoruudesta oli vähän ennenaikanen. Kun sekin kuitenkin lähitulevaisuudessa irrottaa musta otteensa, mä toivon ja uskonkin, että se tekee sen suudellen mua poskelle kevyesti ja lempeästi. Pidettiinhän me kummiskin niin kovasti toisistamme
Ruutupaperivihko alkaa olla täynnä. Jos ollaan oikein tarkkoja, se on kolmas vihko. Tää on hyvä ajankohta lopetella. Kuuskyt-lukua on kulunut jo pätkä, eikä siitä osaa vielä mitään sepustaa. Voi kuitenkin jo arvata, että se on vallan toisenlainen kuin 50-luku, joka oli vielä köyhä, arka ja puritaaninen. Se oli täynnä edeltäjältään perittyä katkeran suloista melankoliaa ja toisaalta taas sillä oli pitkän talven jälkeisen huhtikuun illan haurasta toiveikkuutta ja jo kadotetuksi luullun onnen löytämisen kiihkoa. Ja ajatelkaas, me oltiin tavallaan niinku pioneereja tai pathfindereitä, jotka lähetettiin tutkimaan seuraavaa vuosikymmentä!
On kesäkuun puoliväli ja vuosi on 1961. Mä panen pisteen tähän ja sanon: "Terve!"
Kai se vaan on niin, että jotkut asiat loppuu ja uusia tulee tilalle. Mulla ei ollut missään tapauksessa mikään lattee lapsuus, vaikka se sijoittuikin sotaan ja sen jälkeiseen aikaan, eikä sen paremmin nahkee nuoruuskaan. Mun elämässäni on ehtinyt jo olla niin ylä- kuin alamäkiä, tasasia suoria ja kurvejakin, joissa ei oikaista niinku Helismaa hienosti toteaa Rovaniemen markkinoissa. Se on ollut kuin karheeta silkkiä, vois sanoa, enkä mä vaihtais noista vuosista yhtäkään. Mutta kumpikin jakso on nyt takana. Mä luin jostakin vanhasta amerikkalaisesta aikakauslehdestä, ehkä Saturday Evening Postista, hauskasen sanonnan "Vanhat Chevroletit ei koskaan kuole, ne vaan haipuu pois". Se on hyvin murjaistu ja sopii mihin tahansa ihmiselle raariiseen asiaan. Tai ehkä toi väittämä menneestä nuoruudesta oli vähän ennenaikanen. Kun sekin kuitenkin lähitulevaisuudessa irrottaa musta otteensa, mä toivon ja uskonkin, että se tekee sen suudellen mua poskelle kevyesti ja lempeästi. Pidettiinhän me kummiskin niin kovasti toisistamme
Ruutupaperivihko alkaa olla täynnä. Jos ollaan oikein tarkkoja, se on kolmas vihko. Tää on hyvä ajankohta lopetella. Kuuskyt-lukua on kulunut jo pätkä, eikä siitä osaa vielä mitään sepustaa. Voi kuitenkin jo arvata, että se on vallan toisenlainen kuin 50-luku, joka oli vielä köyhä, arka ja puritaaninen. Se oli täynnä edeltäjältään perittyä katkeran suloista melankoliaa ja toisaalta taas sillä oli pitkän talven jälkeisen huhtikuun illan haurasta toiveikkuutta ja jo kadotetuksi luullun onnen löytämisen kiihkoa. Ja ajatelkaas, me oltiin tavallaan niinku pioneereja tai pathfindereitä, jotka lähetettiin tutkimaan seuraavaa vuosikymmentä!
On kesäkuun puoliväli ja vuosi on 1961. Mä panen pisteen tähän ja sanon: "Terve!"
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
176