Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Musti
Kokoteksti
Linkki vie kokotekstiin Kirjasammon ulkopuolelle.
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Eino Leinon kolme eläintarinaa: Mesikämmen (1914), Musti (1916) sekä Ahven ja kultakalat (1918) ovat hänen myöhäiseltä huippukaudeltaan ja muodostavat omaelämänkerrallisen sarjan, vaikka ovatkin kukin itsenäisiä teoksia. Kaikissa näissä eläintarinoissa Leino käsittelee elämää ja erityisesti omaa elämäänsä vertauskuvallisesti.
- - -
Kirja on pinnaltaan tavallisen koiran elämäntarina. Kohtalo kuljettaa Mustia vaatimattoman töllin koirasta ensin hovin vahtikoiran arvostettuun asemaan ja sieltä ihmisten halveksimaksi kulkukoiraksi. Tarina sisältää runsaasti Mustin tekemiä teräviä huomioita ihmisten omituisesta maailmasta. Kertomuksen alun ja lopun unijaksossa Mustille annetaan ääni, jolla hän keskustelee kertojan kanssa ja pääsee esittelemään omaa elämänviisauttaan.
Musti ja Mesikämmen pohtii onneen ja vapauteen liittyviä kysymyksiä.
(Kainuun Eino Leino -seura)
- - -
Kirja on pinnaltaan tavallisen koiran elämäntarina. Kohtalo kuljettaa Mustia vaatimattoman töllin koirasta ensin hovin vahtikoiran arvostettuun asemaan ja sieltä ihmisten halveksimaksi kulkukoiraksi. Tarina sisältää runsaasti Mustin tekemiä teräviä huomioita ihmisten omituisesta maailmasta. Kertomuksen alun ja lopun unijaksossa Mustille annetaan ääni, jolla hän keskustelee kertojan kanssa ja pääsee esittelemään omaa elämänviisauttaan.
Musti ja Mesikämmen pohtii onneen ja vapauteen liittyviä kysymyksiä.
(Kainuun Eino Leino -seura)
Henkilöt, toimijat
Alkukieli
Tekstinäyte
– Hau! sanoi Musti.
–Hau, hau! vastasin minä. Mutta miksi sinä haukut aina?
– Hm, hymähti Musti ja kävi miettiväiseksi. Maailmassa on aina paljon haukuttavaa.
– Siinä saatat todellakin olla oikeassa.
Ja nyt oli vuoro minun omasta puolestani käydä miettiväiseksi.
En ole vielä tainnut ehtiä mainitakaan, että Musti oli koira ja kasvoi minun kotonani. Me olimme siis lapsuuden ystäviä, kuten sanotaan, jotakuinkin samanikäisiä, vieläpä kotvasen samankokoisiakin.
Maailma vieroitti meidät sitten monta kertaa toisistamme. Mutta me tapasimme toisemme aina jälleen, tutustuimme jälleen ja tulimme hyviksi ystäviksi.
Joku aika sitten tapasin minä unessa hänet.
–Hau, hau! vastasin minä. Mutta miksi sinä haukut aina?
– Hm, hymähti Musti ja kävi miettiväiseksi. Maailmassa on aina paljon haukuttavaa.
– Siinä saatat todellakin olla oikeassa.
Ja nyt oli vuoro minun omasta puolestani käydä miettiväiseksi.
En ole vielä tainnut ehtiä mainitakaan, että Musti oli koira ja kasvoi minun kotonani. Me olimme siis lapsuuden ystäviä, kuten sanotaan, jotakuinkin samanikäisiä, vieläpä kotvasen samankokoisiakin.
Maailma vieroitti meidät sitten monta kertaa toisistamme. Mutta me tapasimme toisemme aina jälleen, tutustuimme jälleen ja tulimme hyviksi ystäviksi.
Joku aika sitten tapasin minä unessa hänet.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Alanimeke
eläintarina
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
128