Juhlien jälkeen

Äiti oli omituisen näköinen, kun hän oli pukeutunut mustiin. Oli outoa että hän oli valinnut juuri täksi päiväksi mustan puvun – ikään kuin ei olisikaan vietetty syntymäpäiviä vaan hautajaisia. Kasvot, jotka muuten olivat terveet maalaisnaisen kasvot, puuteri ei ollut niitä kuluttanut, eivätkö ihovoiteet pehmentäneet ihoa, näyttivät mustassa puvussa köyhiltä ja arkisilta. Suun ympärillä oli juonteet. Vaaleassa puvussa ne nauroivat, nyt taas väsymys nyki niitä alaspäin. Hänen ei olisi pitänyt koskaan käyttää mustaa pukua, se vanhensi ja rumensi, ei lisännyt arvokkuutta, vaan sai äidin näyttämään köyhältä.