Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Jurmo
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Romaani on itsenäinen jatko Lemminkäisen laulu -romaanille. Tässä Ahti Saarelaisen pojasta Keihosta on tullut Hiittisten saaren noita ja valtias ja hänen vaimostaan Kirjamielestä kunnioitettu parantaja ja noita. Heidän poikansa Jurmo, on viisas ja uuttera nuorukainen. Keiho on veljesvihassa velipuolensa Kurikan kanssa. He asuttavat viereisiä saaria eripuran vallassa.
Keihon Hiittisten saari on köyhä ja sen asukkaat ovat kurjia ja sairaita. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun Saarelle rantautuu haaksirikossa arabialainen lääkäri seuralaisineen, seppineen ja orjineen. Mukana on myös Keihon äiti Safia. Lääkärillä on vieraita oppeja, joilla Saari nousee kurjuudesta ja alkaa vaurastua. Tämä kiinnostaa kauppiaita ja samalla tietenkin myös viikinkiryöstäjiä. Lääkäri puhuu oikeamielisyydestä ja sielun ja ruumiin puhtaudesta sekä kohtuudesta, mutta Keiho hullaantuu vallasta ja vauraudesta. Sitä on saatava lisää, hinnalla millä hyvänsä. Vaipuuko Saari takaisin kurjuuteen vai löytyykö jostakin pelastus suuruudenhulluuden vaivaaman Keihon pelastajaksi?
(Laura Norris/ Sanojen aika)
Keihon Hiittisten saari on köyhä ja sen asukkaat ovat kurjia ja sairaita. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun Saarelle rantautuu haaksirikossa arabialainen lääkäri seuralaisineen, seppineen ja orjineen. Mukana on myös Keihon äiti Safia. Lääkärillä on vieraita oppeja, joilla Saari nousee kurjuudesta ja alkaa vaurastua. Tämä kiinnostaa kauppiaita ja samalla tietenkin myös viikinkiryöstäjiä. Lääkäri puhuu oikeamielisyydestä ja sielun ja ruumiin puhtaudesta sekä kohtuudesta, mutta Keiho hullaantuu vallasta ja vauraudesta. Sitä on saatava lisää, hinnalla millä hyvänsä. Vaipuuko Saari takaisin kurjuuteen vai löytyykö jostakin pelastus suuruudenhulluuden vaivaaman Keihon pelastajaksi?
(Laura Norris/ Sanojen aika)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Konkreettiset tapahtumapaikat
Tapahtuma-aika
Tarkka aika
Alkukieli
Tekstinäyte
- Nyt saa puhua parantajamme Hunain ibn-Ishaq! isä huusi. - Suuren viisautensa takia hän on oppinut meidänrannan kielen lyhyen olonsa aikana. Sellaiseen ei ole aikaisemmin kukaan muukalainen pystynyt.
Laila nyhjäisi minua käsivarresta ja sanoi:
- Minä puhun hyvemmin kuin isä.
- Sinä et ole parantaja etkä saa puhua, tyttö.
- Minusta tulee parantaja ja nainen. Sinusta tulee sepänsälli ja kuuttiköyden punoja.
Vedin Lailaa palmikosta, se tuntui pehmeältä käteen. Hän puristi nenääni niin että sattui ja käski olemaan kunnolla. Hunain-setä nousi ylös lavalle, levitti kätensä ja hymyili.
Nyt kaikki kansa nousi seisomaan. He kunnioittivat Hunainia, monien kasvoilla häivähti pelon varjo. Hunainia pidettiin suurena noitana. Myös isä nousi pystyyn uudelleen, mutta istui taas alas.
Isä oli aina pitänyt itseään saaren ainoana noitana, vaikka olikin jättänyt kasveilla auttamisen äiti Kirjamielen työksi. Äitiä en nähnyt kentällä. En ymmärtänyt miksi hän ei ollut tullut. Minulla tuli ikävä äitiä. Oliko isä ajanut hänet pois, nyt kun oli itse päässyt rakentamaan uutta kylää ja tekemään miesten töitä vieraan parantajan kanssa. Katsoin miten kansa seisaaltaan kunnioitti kaljua Hunainia ja ajattelin, ettei isä olisi yksin ikinä saanut kylää jälleen hengittämään.
Katsoin isän päättäväistä ilmettä ja sitä, miten hän puristi käsivarsia yhteen rinnallaan. Osa Hunainin suuruudesta oli siirtynyt häneen. Ehkä hänellä talvella olisi aikaa tarinoida minun kanssani. Ennen, pahan vaivan aikana, isä oli ollut tekemätön ja vetelä. Mutta silloin hän oli kulkenut kanssani rannoilla ja puhunut. Nyt huomasin, etten ollut puhunut isän kanssa mitään kokonaisen kuunkierron aikana. Isä ei ollut ehtinyt ja minä olin ollut koko ajan töissä. Sellaista oli aikamiesten elämä. Työtä, ei paljon puhetta. Mutta niin rakennettiin kylää, ajattelin ja rupesin kuuntelemaan Hunainin sanoja.
Laila nyhjäisi minua käsivarresta ja sanoi:
- Minä puhun hyvemmin kuin isä.
- Sinä et ole parantaja etkä saa puhua, tyttö.
- Minusta tulee parantaja ja nainen. Sinusta tulee sepänsälli ja kuuttiköyden punoja.
Vedin Lailaa palmikosta, se tuntui pehmeältä käteen. Hän puristi nenääni niin että sattui ja käski olemaan kunnolla. Hunain-setä nousi ylös lavalle, levitti kätensä ja hymyili.
Nyt kaikki kansa nousi seisomaan. He kunnioittivat Hunainia, monien kasvoilla häivähti pelon varjo. Hunainia pidettiin suurena noitana. Myös isä nousi pystyyn uudelleen, mutta istui taas alas.
Isä oli aina pitänyt itseään saaren ainoana noitana, vaikka olikin jättänyt kasveilla auttamisen äiti Kirjamielen työksi. Äitiä en nähnyt kentällä. En ymmärtänyt miksi hän ei ollut tullut. Minulla tuli ikävä äitiä. Oliko isä ajanut hänet pois, nyt kun oli itse päässyt rakentamaan uutta kylää ja tekemään miesten töitä vieraan parantajan kanssa. Katsoin miten kansa seisaaltaan kunnioitti kaljua Hunainia ja ajattelin, ettei isä olisi yksin ikinä saanut kylää jälleen hengittämään.
Katsoin isän päättäväistä ilmettä ja sitä, miten hän puristi käsivarsia yhteen rinnallaan. Osa Hunainin suuruudesta oli siirtynyt häneen. Ehkä hänellä talvella olisi aikaa tarinoida minun kanssani. Ennen, pahan vaivan aikana, isä oli ollut tekemätön ja vetelä. Mutta silloin hän oli kulkenut kanssani rannoilla ja puhunut. Nyt huomasin, etten ollut puhunut isän kanssa mitään kokonaisen kuunkierron aikana. Isä ei ollut ehtinyt ja minä olin ollut koko ajan töissä. Sellaista oli aikamiesten elämä. Työtä, ei paljon puhetta. Mutta niin rakennettiin kylää, ajattelin ja rupesin kuuntelemaan Hunainin sanoja.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.