Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Toisten tähtien tähden
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Taidokkaasti kirjoitettu romaani faraoiden hautasalaisuuksista - ja aikaa kestävästä rakkauden unelmasta.
Lapsuus Saudi-Arabiassa, nuoruus Suomessa, Sinikka Surohar ei kuulu mihinkään, mutta on kotona kaikkialla. Nuori omapäinen nainen lähtee etsimään uutta elämää Egyptistä, Luksorista, jossa hän tekee väitöskirjaa Kuninkaiden laakson hautalöydöistä. Tutkimustyö johtaa hänet historiallisen petoksen äärelle, jonka paljastumisen monet ovat valmiita estämään keinoja kaihtamatta. Luksorissa hän kohtaa salaperäisen egyptiläisen, joka tietää Sinikkaa enemmän maansa menneisyydestä - ja nykyisyydestä. Nuoren miehen, joka maalaa faraoiden hautojen tähtikattoja, mutta haaveilee jostain vieläkin suuremmasta. Kunnes unelmat sillasta eilisen ja huomisen välillä kohtaavat kirkkaan nykyhetken. Sen, jonka valoa itse historiakaan ei kestä.
"...vaikka sen kasvot olivat kääntyneet osittain poispäin, näin heti, että se oli oma outoni Kairon kapakasta, muukalaiseni tältä samalta mystiseltä asemalaiturilta.
Käänsi päätään ja jähmettyi.
Näki minut."
(takakansiteksti)
Saudi-Arabiassa lapsuutensa viettänyt maailmankansalainen Sinikka Surohar on kotonaan kaikkialla ja ei missään. Kiinnostuttuaan muinaisegyptiläisistä alabasteriesineistä hän hakeutuu tutkijan uralle ja suuntaa Egyptiin, Luksoriin.
Perheensä ja läheisensä menettänyt nainen tuntuu kaipaavan ajan ulottumattomiin, kosketuksiin kaikkeuden kanssa. Sinikan tarina sävyttyy ja saa syvyyttä runsaista viittauksista Egyptin mytologiaan. Samalla hänen naiseuttaan sovitetaan mytologisiin, ikuisiin kehyksiin. Sinikka samastuu Karnakin temppelissä majaileviin kulkukissoihin, joita hän pitää Bastetin, kissajumalattaren, perillisinä. Jumalattariin samastumalla ja kiinnittämällä huomiota ikiaikaisiin naisiin liitettäviin symboleihin Sinikka sijoittaa itsensä osaksi suuria kertomuksia. Näin hän lietsoo uskoaan omiin voimiinsa ja selviytymiseensä.
Romaani tekee kunniaa tarinankertomisen perinteelle muistuttaessaan, että koko ihmiskunnan historia on rakentunut tarinoiden varaan. Toisaalta teos nyrjäyttää satiirisella otteellaan suuret kertomukset raiteiltaan ja muistuttaa, miten tärkeää on punnita tarkkaan, millaisia kertomuksia itsellemme ja muille kerromme. Lopulta tarinat palautuvat aina yksilöön: me paitsi kerromme ja rakennamme tarinoita, myös rakennumme niissä.
(Niina Holm/ Sanojen aika)
Lapsuus Saudi-Arabiassa, nuoruus Suomessa, Sinikka Surohar ei kuulu mihinkään, mutta on kotona kaikkialla. Nuori omapäinen nainen lähtee etsimään uutta elämää Egyptistä, Luksorista, jossa hän tekee väitöskirjaa Kuninkaiden laakson hautalöydöistä. Tutkimustyö johtaa hänet historiallisen petoksen äärelle, jonka paljastumisen monet ovat valmiita estämään keinoja kaihtamatta. Luksorissa hän kohtaa salaperäisen egyptiläisen, joka tietää Sinikkaa enemmän maansa menneisyydestä - ja nykyisyydestä. Nuoren miehen, joka maalaa faraoiden hautojen tähtikattoja, mutta haaveilee jostain vieläkin suuremmasta. Kunnes unelmat sillasta eilisen ja huomisen välillä kohtaavat kirkkaan nykyhetken. Sen, jonka valoa itse historiakaan ei kestä.
"...vaikka sen kasvot olivat kääntyneet osittain poispäin, näin heti, että se oli oma outoni Kairon kapakasta, muukalaiseni tältä samalta mystiseltä asemalaiturilta.
Käänsi päätään ja jähmettyi.
Näki minut."
(takakansiteksti)
Saudi-Arabiassa lapsuutensa viettänyt maailmankansalainen Sinikka Surohar on kotonaan kaikkialla ja ei missään. Kiinnostuttuaan muinaisegyptiläisistä alabasteriesineistä hän hakeutuu tutkijan uralle ja suuntaa Egyptiin, Luksoriin.
Perheensä ja läheisensä menettänyt nainen tuntuu kaipaavan ajan ulottumattomiin, kosketuksiin kaikkeuden kanssa. Sinikan tarina sävyttyy ja saa syvyyttä runsaista viittauksista Egyptin mytologiaan. Samalla hänen naiseuttaan sovitetaan mytologisiin, ikuisiin kehyksiin. Sinikka samastuu Karnakin temppelissä majaileviin kulkukissoihin, joita hän pitää Bastetin, kissajumalattaren, perillisinä. Jumalattariin samastumalla ja kiinnittämällä huomiota ikiaikaisiin naisiin liitettäviin symboleihin Sinikka sijoittaa itsensä osaksi suuria kertomuksia. Näin hän lietsoo uskoaan omiin voimiinsa ja selviytymiseensä.
Romaani tekee kunniaa tarinankertomisen perinteelle muistuttaessaan, että koko ihmiskunnan historia on rakentunut tarinoiden varaan. Toisaalta teos nyrjäyttää satiirisella otteellaan suuret kertomukset raiteiltaan ja muistuttaa, miten tärkeää on punnita tarkkaan, millaisia kertomuksia itsellemme ja muille kerromme. Lopulta tarinat palautuvat aina yksilöön: me paitsi kerromme ja rakennamme tarinoita, myös rakennumme niissä.
(Niina Holm/ Sanojen aika)
Kirjallisuudenlaji
Päähenkilöt
Konkreettiset tapahtumapaikat
Alkukieli
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
304