Tuulessa ja auringossa

Tuntemattoman ratsastajan viitta välkkyi taivaalla punaisen, kuparin ja kullan hohtoisena. Sen lieve pyyhkäisi yli metsän, yli hiljaisten, vihreitten ja vääräoksaisten puiden ja kohosi korkealle latvuksien yläpuolelle.
Metsän viileässä varjossa Käärmekallion vanha peikko, kaljuna ja kivenharmaana, elätteli kainalossaan kylmää, sihisevää, matelevaa ja myrkyllistä elämää.
Vesi virrassa oli kirkasta ja mustaa, monenlaisten metsä- ja taivaskuvajaisten ahdistelemaa.
Kaksi erillistä, peräkkäistä tukkilauttaa, joissa kuoritut, toinen toisensa päälle ahtaasti sullotut tukit uivat, siirtyi hiljalleen virran alajuoksua kohti.
Metsän hiljaisuus kesti vain lyhyen aikaa. Yllättäen painautui tuuli petäjäisten puiden oksanhaarukkoihin, partaisten kuusien oksien alle ja koivujen lehvistöön.