Mitä ihimisekki sannoo!

Hente on noin nelikymppinen kokki-kirjailija, (syntyjään Pohjanmaalta) joka on kotiutunut Helsingin Kruununhakaan. Hentellä on värikäs ja lukuisa perhe- ja ystäväpiiri, ja mies ravaakin suhteellisen tiuhaan kotikonnuillaan sukulaisia tapaamassa. Tapaamiset ovat usein vähän harmaita sävyiltään, vähän ehkä pakotettuja, eikä pääkaupunkiin karannutta pikkuisen erikoista, kenties taiteellista miestä ole koskaan kotikylillä oikein ymmärrettykään. Se, että körttiperinteisen suvun vesa ilmoittautuu homoksi, ei myöskään ole ihan kaikille okei. Lyhyet, vajaan sivun mittaiset tekstit kertovat aina yhden tarinan. Niitä ovat mm. isän reissut Helsinkiin poikansa luo, isän kuolema, äidin hiljainen vetäytyminen elämästä ja Henten puljaaminen siskon lasten kanssa. Työpaikan tyypit ja ravintolaelämä saavat lukunsa, kuten poikaystävät. Joku kummallinen epätyytyväisyys itseen ajaa Henten myös erilaisiin terapioihin, joissa laitetaan magneetteja korvaan ja määrätään spelttiä. Kirjan kieli on keskipohjanmaan murretta, joka ei kuitenkaan vaikeuta lukemista, hidastaa ehkä vähän, mikä ei ole huono asia. Huumori (vai olisiko se ironiaa) puskee rivien välistä.