Tohtori Finckelman

Kuvaus lääkäristä ja hänen ympäristöstään on ankara ja tuskallinen tilitys, kertomus yksilöstä, joka onttoon robottimaiseen elämään ajautuneena ponnistelee irti riivaajastaan. Emme unohda sanoa että ihmisten kuvaus on verrattoman rentoa ja iskevää: alkuosan maanukoista ja maailmanrannankiertäjistä siirrytään ’sivistyneistöön’, omalaatuiseen boheemien ja liikemiesten ryhmään, jonka elämää ja myös kertojan vaiheita säätelee salaperäinen neiti Lilian.
(takakansitekstistä)

- - -

Tohtori Finckelman, Jorma Korpelan pääteos vuodelta 1952, on omalaatuinen, monisyinen ja ironinen romaani ihmisestä, joka kietoutuu omaan paholaismyyttiinsä. Minäkertoja on kuullut nuorena maalla tarinan tohtori Finckelmanista, pelottavasta puoskarista ja yli-ihmisestä. Toimiessaan hermolääkärinä kaupungissa, tavattuaan mitä merkillisimpiä ihmiskohtaloita kertoja alkaa samastaa itsensä Finckelmaniin traagisin seurauksin.
Sari Salin kirjoittaa Korpela-tutkimuksessaan Hullua hurskaampi (2002): ”Tohtori Finckelmanin loppu, vaikka onkin monimielinen, viestii selvästi, että kun ihminen tappaa Jumalan – uskon, rakkauden – itsessään, hän samalla tappaa itsensä. 'Hulluus' on tätä tappamisen hulluutta, ja se on sodassa esiintyvää tappamisen hulluutta. Kun Jumala on kuollut, mikään ei estä ihmisiä tappamasta.”
(takakansiteksti)

- - -

Jorma Korpela kertoi pyrkineensä "Tohtori Finckelman, Ihmiskurjan kertomus" -romaanillaan suomalaisen sanataiteen tietoiseen uudistamiseen. Teoksen monikerroksisuus, sujuva tyyli ja sanankäyttö saivatkin kiitosta arvostelijoilta. Kirjailijan suureksi pettymykseksi jotkut kriitikoista, kuten Rafael Koskimies, eivät ymmärtäneet hänen kirjallisia ratkaisujaan. Tänä päivänä teos on saavuttanut klassikon aseman ja siitä on otettu jo neljä painosta, viimeisin vuonna 2002.

Korpela lainasi ja mukaili "Tohtori Finckelman, Ihmiskurjan kertomus" -romaanissaan muiden kirjailijoiden tekstejä. Samaa menetelmää hän oli käyttänyt esikoisteoksessaankin. "Tohtori Finckelman, Ihmiskurjan kertomus" -romaanista löytyy kotimaisia laina-aineksia mm. Aleksis Kiven ja Uuno Kailaan tuotannosta, ulkomaisia Bernard Shaw'lta ja Maurice Maeterlinckilta. Korpelan käyttämien psykiatristen taudinkuvausten ja jopa kerronnan rakenteen katsotaan pohjautuvan filosofi Eino Kailan teokseen Persoonallisuus.

Romaanin päähenkilö on orvoksi jäänyt maalaisnuorukainen, jota ei erikseen nimetä. Hänen ystävänsä kylähullu Riitu kertoo tarinoita Vinkkelsmanista, lääkäristä jonka oli pakko jopa tappaa "viran puolesta aina joitakin". Päähenkilö ajautuu sattumalta opiskelemaan lääketiedettä ja pääsee lopulta mielisairaalan ylilääkäriksi. Hänen ympärilleen kerääntyy joukko erikoisia henkilöitä kuten kirjailija Raiski, johtaja Mellonen, maisteri Pomilov ja neiti Lilian. Näistä tuttavista moni päätyy mielisairaalan potilaaksi. Päähenkilön epätodelliset kokemukset saavat hänenkin maailmansa hajoamaan. Hän esittelee itsensä tohtori Finckelmaniksi, jonka hahmosta onkin tullut päähenkilön toinen minä. Päähenkilö pakenee sekasortoista elämäänsä kotiseudulleen. Hän haluaa löytää oman minänsä ja päästä irti Finckelman-hahmosta.

Romaanin ajassa edestakaisin liikkuva tarina rakentuu monenlaisista kerroksista. Näkökulman perustaso on realistinen, päähenkilön kehityksestä kertova. Päähenkilön sisäistä kasvua värittää toisen minän, kylmän ja tunteettoman Finckelman -hahmon, hallitsema surrealistinen mielikuvitusmaailma. Myös muut sivuhenkilöt peilaavat päähenkilöä, hänen toiveitaan ja pelkojaan. Kirjallisuudentutkijat nimittävät heitä mm. kaksoisolennoiksi ja sivupersooniksi. Inka Niskasen mielestä koko henkilörakennelma kuvaa kollektiivista minää. Teoksessa pohditaan vieraantumisen ja syyllisyyden teemojen lisäksi myös kirjoittamista. Päähenkilö kertoo nuorukaisena miettineensä "että voisinhan kirjoittaa romaanin" ja kirjoittaakin tarinaansa itse muistiin. Korpela miettii jo kirjan alussa ilmaisemisen vaikeutta ja laittaa henkilönsä myöhemmin keskustelemaan jopa romaanin olemuksesta. Hän on asettanut päähenkilön rinnakkaishahmoiksi kirjailija Raiskin, joka ei löydä enää aiheita sekä alkoholisoituneen Salevan, joka on joskus julkaissut runokokoelman.

(Tuhannet tunteet)