Jäniksen vuosi

Vaisto oli varoittanut oikein.
Pankkisalissa selin oveen istui Vatasen vaimo. Vatasen sydän hypähti, viha ja pelko tunkivat yli ruumiin. Jäniskin säpsähti.
Vatanen säntäsi pankista kadulle. Hän lähti juoksemaan jalkakäytävää pitkin niin nopeasti kuin suinkin kintuistaan pääsi. Vastaantulijat jäivät ällistyneinä katsomaan miestä, joka pötki pakoon pankista kädessään kori, josta pilkistivät esiin pienet jäniksenkorvat. Vatanen juoksi korttelin toiseen päähän, pujahti siellä sivukadulle, näki samassa edessään pienen krouvin oven. Oitis hän pujahti sisään ravintolaan. Hengästytti.
- Te varmaankin olette toimittaja Vatanen, kysyi vahtimestari katsoen jänistä kuin tuntisi sen. - Teitä odotetaan täällä.
Ravintolan perällä istuivat kuvaaja ja toimituspäällikkö. He joivat olutta kahdestaan, eivät huomanneet Vatasta. Vahtimestari selitti, että herrat olivat pyytäneet ohjaamaan pöytäänsä Vatasen näköisen miehen, jolla olisi kenties jänis mukanaan.
Taas Vatasta vietiin.
Hän solahti liikenteeseen, hiippaili hotelliinsa ja yritti miettiä, mikä oli mennyt pieleen järjestelyissä. Hän tuli siihen tulokseen, että kaiken takana oli Yrjön perkele.
Vatanen soitti Yrjölle. Kävi ilmi, että Yrjö oli kertonut hölmöyttään vaimolle, minne oli lähettänyt loput venerahoista. Jatkon saattoi arvata: vaimo oli värvännyt työnantajan mukaan Heinolaan ottamaan Vatasta kiinni ja istui nyt pankissa odottelemassa Vatasta rahoja nostamaan. Rahat oli lähetetty pankkiin, mutta miten Vatanen ne nyt
saisi ilman kohtausta?
Sitä piti miettiä.
Vatanen keksi. Hän pyysi portieeria kirjoittamaan huonelaskun, mutta sanoi, että huoneeseen tulisi kohta kolme henkilöä häntä tapaamaan, yksi nainen ja kaksi miestä. Tämän jälkeen Vatanen kirjoitti hotellin kirjepaperille muutamia sanoja. Hän jätti lapun pöydälle. Nämä toimet tehtyään Vatanen tarttui puhelimeen. Hän etsi luettelosta sen ravintolan numeron, jossa oli hetki sitten piipahtanut kuin kissa kuumassa uunissa; numerossa vastasi äskeinen vahtimestari.
- Täällä toimittaja Vatanen. Voisittekos pyytää jommankumman niistä äskeisistä miehistä puhelimeen.
- Vatanenko siellä, kuului luurista vähän ajan päästä toimituspäällikön ääni.
- Minähän täällä, terve.
- Jäitpäs kiinni, piruparka. Arvaapa mitä, sinun muijas istuu pankissa ja me ollaan täällä. Tule nyt heti tänne niin päästään lähtemään Helsinkiin. Tämä tämmöinen törmäily saa jo loppua.
- Kuule, en minä pääse nyt sinne tulemaan. Tulkaa te kaikki kolme tänne hotelliin, minun huoneen numero on 312, minun pitää ottaa pari kaukopuhelua. Ottakaa vaimo mukaan sieltä pankista, niin selvitetään tämä juttu täällä neljästään.
- No okei, me tullaan. Pysy nyt sitten siellä.
- Tietysti, hei.