Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.

Voimanaiset

Tyyppi

romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus

Nainen on aurinko, mies on kuu, hän oli sanonut. Kuu saa vaikka pudota radaltaan, se ei maailmoja kaada. Mutta jos aurinko sammuu…

Julia on kolmikymppinen naimaton nainen, jolla on kaksi äitiä. Tuula on Juliaan oma äiti, mutta tämän sisar Irja on Julialle yhtä läheinen. Sisarukset ovat aina asuneet yhdessä ja kumpikin seurusteli saman miehen kanssa, josta tuli Julian isä. Julia on opetettu riittämään joka suhteessa itselleen, yhden yön kumppaneita hän kuitenkin tarvitsee. Sitten Julia kohtaa jälleen nuoruutensa ihastuksen, jolla oli aikanaan tarjota hänelle vain lumihankea ja kuolemaa…

Voimanaiset on romaani vahvuudesta, josta tulee pakovarma vankila, rakkaudesta ja vapautumisesta. Mutta lopputulos on kaikkea muuta kuin kompromissi. Pirjo Hassinen on kirjoittanut jälleen vaikuttavan, intohimoisen ja rehellisen tulkinnan naisen elämästä.
(takakansiteksti)
Päähenkilönä on itsenäistyvä kirjallisuudentutkija, jolla on kaksi erilaista äitiä. Toinen edustaa aistillisuutta, toinen kurinalaisuutta.
(Sanojen aika)

Kirjallisuudenlaji

Henkilöt, toimijat

Konkreettiset tapahtumapaikat

Tarkka aika

Alkukieli

Tekstinäyte

Nyt ne samat virkeät nuoret olivat autoilleen kiirehtiviä keski-ikäisiä, leipien tai piirakoiden tai pullien väsyneitä mestareita. Joku heistä oli aikoinaan kysäissyt Julialta ketä tämä odotti, ja silloin hän oli sanonut:
- Äitiä, Tuula Simolaa, imelältä puolelta.
Tuula oli kaikkein makeimpien leivonnaisten, kakkujen ja marenkien puolen työnjohtaja. Julia oli rakastanut äärimmäisyyksiä, niin kuin sitä että äidin hallitsemissa huoneissa käytettiin valtaosa leipomon hankkimasta sokerista ja vaniljasta ja nonparelleista, että siellä muovattiin marsipaanista ruusuja ja eläinhahmoja ja että siellä oli yhdellä hyllyllä laatikko, jossa oli pieniä hääpareja muovipusseissa. Julia oli vuosia sitten tutkinut kaiken, ja äidin luvalla, vastapestyin käsin, rakentanut leivontapöydän kulmalle maailman tomusokerista, ruusunnupuista, kullankeltaisesta vaniljakastikkeesta, pähkinärouheesta, marmelaadisuikaleista. Morsian ja sulhanen oli juntattu paikoilleen kermapursotuksella, jossa he olivat lopulta, ennen Tuulan puuttumista peliin, uineet vyötäisiään myöten.
Lyseon portilla taas, Irjaa odottaessaan, Julia oli nauttinut ilmapiirin ja oman ilmeensä happamuudesta. Irja oli koulun ankarimpia opettajia, ruotsin ja saksan lehtori. Jotkut koululaisista olivat tunnistaneet Julian, ja ravisuttaneet aitaa hänen kohdallaan ja sanoneet jotain. Julia oli tiennyt näyttävänsä Irjan tyttäreltä, tummalta ja sopivan tuikealta, ja hän oli nauttinut jäätyessään koskemattomaksi, kuin Irja olisi seissyt hänen takanaan ja puristanut suojelevasti hartioista. Sanat eivät olleet satuttaneet, eivät varsinkaan poikien typerät sutkautukset. Irjalla oli avioton lapsi, huorimukula! Julia oli katsonut sanat sylkeneen pojan silmiin ja nostanut leukaansa. Mielessään hän oli kuvitellut kuinka hän menisi pojan luo, kiertäisi käsivartensa tämän kaulaan ja suutelisi tätä. Se hiljentäisi koko koulupihan! Mitä inhottavampi koulupoika, sitä punaisempi ja lemmekkäämpi olisi suudelma.
Kunnes sitten joku oli saanut kuulla että portilla norkoileva tyttö ei oikeasti ollutkaan Irjan lapsi, vaan sisarentytär. Kun sitä oli kysytty, Julia oli vakuuttanut:
- Irja Simola on minun äitini.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Alanimeke

romaani

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

Sivumäärä

231

Kieli