Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Kaksi aurinkoa
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
Eri kansikuvat esitetään isoina, kun osoitat tai klikkaat pikkukuvaa.
kuvaus
Ristiriitainen, kirottu ja palvottu suomirockin iso paha musta teki 80-luvulla neljä romaania nousten aikansa uuden kirjallisuuden tekijöiden kärkikaartiin. Uudessa sotaromaanissaan Kauko Röyhkä hyödyntää epäsuorasti pitkää kokemustaan esiintyvänä muusikkona. Pääosassa on yhtye, joka toisen maailmansodan loppuvaiheessa toimii Äänislinnassa ja sen ympäristössä. Tuon ajan tapaan se soittaa aluksi radiosta tuttuja iskelmiä, kunnes laulajatar Tytti vaatii, että aletaan esittämään hänen sävellyksiään. Tytin yhtyetoverit Elis ja Ture, joilla kummallakin on ollut seikkailunsa okkultismin parissa, ovat tarpeeksi hulluja syttyäkseen ideasta. Tuloksena on outoa ja maagista musiikkia.
Kaksi aurinkoa on kertomus musiikista ja sitä soittavista erikoislaatuisista ihmisistä. Taustalla on sota-ajan epätodellinen, väkivaltainen ja eroottisesti latautunut tunnelma.
(takakansiteksti)
Sota luo puitteet Kauko Röyhkän läpimurtoromaanille Kaksi aurinkoa. Tarinan päähenkilöt ovat muusikkoja, mutta Röyhkä kuvaa mosaiikissaan myös muita ihmisiä ja heidän sielunelämäänsä häkellyttävän syvällisesti.
Sodanaikainen yhtye kiertää Suomea viihdytysjoukoiissa. Muusikot soittavat aluksi radiosta tuttuja iskelmiä, kunnes Tytti, yhtyeen laulajatar, vaatii ohjelmistoon omia sävellyksiään. Tytin yhtyetoverit Elis ja Ture ovat tarpeeksi hulluja syttyäkseen moisesta ideasta. Tuloksena on outoa, maagista musiikkia.
Röyhkä syväluotaa itsensä paljastaen mielen salat perversioineen, hyvää ja pahaa erottelematta. Tämä maaginen romaani oli vuoden 1996 Finlandia-ehdokas.
(takakansiteksti)
Sota luo puitteet Kauko Röyhkän läpimurtoromaanille Kaksi aurinkoa. Tarinan päähenkilöt ovat muusikkoja, mutta Röyhkä kuvaa mosaiikissaan myös muita ihmisiä ja heidän sielunelämäänsä häkellyttävän syvällisesti.
Sodanaikainen yhtye kiertää Suomea viihdytysjoukoiissa. Muusikot soittavat aluksi radiosta tuttuja iskelmiä, kunnes Tytti, yhtyeen laulajatar, vaatii ohjelmistoon omia sävellyksiään. Tytin yhtyetoverit Elis ja Ture ovat tarpeeksi hulluja syttyäkseen moisesta ideasta. Tuloksena on outoa, maagista musiikkia.
Röyhkä syväluotaa itsensä paljastaen mielen salat perversioineen, hyvää ja pahaa erottelematta. Tämä maaginen romaani oli vuoden 1996 Finlandia-ehdokas.
Aiheet ja teemat
Tapahtuma-aika
Tarkka aika
Alkukieli
Tekstinäyte
- Tulipa hiljaista, helsinkiläispoika sanoo.
- Kammottavan hiljaista, sanoo sojohampainen ja katselee pelokkaana hämäriä lehtoja, joista ryssän konekiväärinpiiput voivat osoittaa laivan kannelle.
Laivaa ohjaava vänrikki ilmestyy kopista kannelle.
- Konevika, se sanoo ja tunkee savuketta holkkiin.
Paksu poika taputtaa käsiään.
- Täällähän kaikuu. Hyvä akustiikka. Täydellinen hiljaisuus.
Nyt pitäis olla jotakin musiikkia.
- Ei kai..., sojohampainen sanoo hampaat kalisten. - joku voi kuulla. Nyt on sota, jumalauta.
- Soittakaa meille, paksu poika sanoo Elikselle.
Elis kääntyy katsomaan häntä. On aivan tyyntä, ja lehdot näyttävät elottomilta, paitsi että pikkulinnut laulavat ja jokin kahlaaja rääkäisee kauempana. Aurinko piirtyy jo punaisena kuusien latvojen päällä.
- Pitää kysyä muilta, hän sanoo ja menee sisälle matkustajatiloihin Tytin ja Turen luo.
- Nuo pojat pyysi meitä soittamaan.
- Ei, Tytti sanoo.
- Miksei?
Tytti ei sano mitään. Elis huomaa, että hän on juopotellut.
- Nyt on niin hieno ilma, ei tuule yhtään. Ja maisemat on kauniit.
- Hienoja kyliä, Ture sanoo.
- Soitetaan, Elis sanoo. Tekee mieli soittaa.
- Viidelle ihmiselle? Tytti sanoo ja katsoo kahta nuorta sotilasta, alikersanttia ja it-tykin ampujia. - Puku pitää laittaa ja kaikki.
- Ei tarvi.
- Puku pitää olla!
Takakannelta kuuluu vispilöiden sihinä. Anssi on pystyttänyt rumpunsa ja harjoittelee. Elis käy kutsumassa hänet ja Sjögrenin etukannelle. Ture antaa hanuristaan A:n, ja he virittävät. Sitten he aloittavat ensimmäisen kappaleen, joka on Italia. Laivan puiset rakenteet kuljettavat ääntä ja moninkertaistavat sen niin, että koko yhtye soi lujempaa ja paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Tytin laulu kuuluu päällä selvänä ja kirkkaana. Hän saavuttaa vaivattomasti vaikeatkin nuotit.
Koira kiertelee kannella yleisön joukossa. Paksu poika ja sojohampainen seuraavat hyvin tarkasti heidän esitystään. Molemmat näyttävät suorastaan vaikuttuneilta ja taputtavat kappaleen loputtua. Samoin tekevät kaksi vanhempaa, sotaan ja elämään yleensäkin kyllästynyttä it-miestä ja vänrikki.
- No johan oli kappale, sanoo toinen it-mies. - Oliko se italialainen? Minä näin kerran kuvan, joka oli otettu Italiassa. Siellä oli juuri semmoista kuin tuossa laulussa sanotaan.
- Mitä se sinäkin siitä tiedät, sanoo toinen.
- Kammottavan hiljaista, sanoo sojohampainen ja katselee pelokkaana hämäriä lehtoja, joista ryssän konekiväärinpiiput voivat osoittaa laivan kannelle.
Laivaa ohjaava vänrikki ilmestyy kopista kannelle.
- Konevika, se sanoo ja tunkee savuketta holkkiin.
Paksu poika taputtaa käsiään.
- Täällähän kaikuu. Hyvä akustiikka. Täydellinen hiljaisuus.
Nyt pitäis olla jotakin musiikkia.
- Ei kai..., sojohampainen sanoo hampaat kalisten. - joku voi kuulla. Nyt on sota, jumalauta.
- Soittakaa meille, paksu poika sanoo Elikselle.
Elis kääntyy katsomaan häntä. On aivan tyyntä, ja lehdot näyttävät elottomilta, paitsi että pikkulinnut laulavat ja jokin kahlaaja rääkäisee kauempana. Aurinko piirtyy jo punaisena kuusien latvojen päällä.
- Pitää kysyä muilta, hän sanoo ja menee sisälle matkustajatiloihin Tytin ja Turen luo.
- Nuo pojat pyysi meitä soittamaan.
- Ei, Tytti sanoo.
- Miksei?
Tytti ei sano mitään. Elis huomaa, että hän on juopotellut.
- Nyt on niin hieno ilma, ei tuule yhtään. Ja maisemat on kauniit.
- Hienoja kyliä, Ture sanoo.
- Soitetaan, Elis sanoo. Tekee mieli soittaa.
- Viidelle ihmiselle? Tytti sanoo ja katsoo kahta nuorta sotilasta, alikersanttia ja it-tykin ampujia. - Puku pitää laittaa ja kaikki.
- Ei tarvi.
- Puku pitää olla!
Takakannelta kuuluu vispilöiden sihinä. Anssi on pystyttänyt rumpunsa ja harjoittelee. Elis käy kutsumassa hänet ja Sjögrenin etukannelle. Ture antaa hanuristaan A:n, ja he virittävät. Sitten he aloittavat ensimmäisen kappaleen, joka on Italia. Laivan puiset rakenteet kuljettavat ääntä ja moninkertaistavat sen niin, että koko yhtye soi lujempaa ja paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Tytin laulu kuuluu päällä selvänä ja kirkkaana. Hän saavuttaa vaivattomasti vaikeatkin nuotit.
Koira kiertelee kannella yleisön joukossa. Paksu poika ja sojohampainen seuraavat hyvin tarkasti heidän esitystään. Molemmat näyttävät suorastaan vaikuttuneilta ja taputtavat kappaleen loputtua. Samoin tekevät kaksi vanhempaa, sotaan ja elämään yleensäkin kyllästynyttä it-miestä ja vänrikki.
- No johan oli kappale, sanoo toinen it-mies. - Oliko se italialainen? Minä näin kerran kuvan, joka oli otettu Italiassa. Siellä oli juuri semmoista kuin tuossa laulussa sanotaan.
- Mitä se sinäkin siitä tiedät, sanoo toinen.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.