Minä ja Alpertti
Tyyppi
pakinakokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Pertti Mattila on salaviisas mies
Mattila pistää paremmaksi
Mies Lahdesta-kuin pakinoitsija Ollin reinkarnaatio
Pertti Mattila; Minä ja Alpertti, omakustanne 2002
Mattilassa on pakinoitsijan vikaa. Hänen jutustelunsa napsahtelee lyhyin lausein ja ilkikurisesti kuin konsanaan kuuluisan Ollin pakinoiden verbalistiikka. Toki Mattilan on vielä terävöitettävä antiaan, mutta tällaisenaankin koin hauskoja hetkiä kun luin koostetta, jossa arki limittyy yksinkertaisiin havaintoihin ja oivalluksiin. Edelleenkään en ole varma onko Mattila lintu vai kala – lintu ehkä siksi, että hänellä on vapaa ajatuksen juoksu kuin liitelevällä haukalla ja kala ehkä siksi, että hän viihtyy kirjoituksensa miljöissä kuin kala vedessä. Eräs huomio, jonka tein Mattilaa lukiessa on, että hän on selvästikin löytänyt uuden puolen itsestään, satiirisen pakinaniskijän, ja tämä puoli on parempi kuin konsanaan runoilija-Mattila, jonka tuotoksia on tähän mennessä ilmestynyt jo pari-kolme kokoelmaa.
Mitä siis: No sitä siis, että me suomalaiset olemme ”mattilamme” ansainneet, siis sellaiset ”mattilat”, jotka havainnoivat arkipäivää, naureksivat ilkikurisesti suomalaisten patrioottisuudelle ja tietylle jääräpäisyydelle, joka panee meidät ”huutamaan vastarannalla ja toisen toisella rannalla”, niin kuin kansallishumoristimme Etto asian ilmaisi. Yllätyin positiivisesti. Kirjoittajaa ja Alperttia ei kai voi erottaa muu kuin ”kuolema ja poliisi” noin Eton sanoin asian ilmaistakseni.
Jouko Varonen
kirjailija, kriitikko
(takakansiteksti)
Mattila pistää paremmaksi
Mies Lahdesta-kuin pakinoitsija Ollin reinkarnaatio
Pertti Mattila; Minä ja Alpertti, omakustanne 2002
Mattilassa on pakinoitsijan vikaa. Hänen jutustelunsa napsahtelee lyhyin lausein ja ilkikurisesti kuin konsanaan kuuluisan Ollin pakinoiden verbalistiikka. Toki Mattilan on vielä terävöitettävä antiaan, mutta tällaisenaankin koin hauskoja hetkiä kun luin koostetta, jossa arki limittyy yksinkertaisiin havaintoihin ja oivalluksiin. Edelleenkään en ole varma onko Mattila lintu vai kala – lintu ehkä siksi, että hänellä on vapaa ajatuksen juoksu kuin liitelevällä haukalla ja kala ehkä siksi, että hän viihtyy kirjoituksensa miljöissä kuin kala vedessä. Eräs huomio, jonka tein Mattilaa lukiessa on, että hän on selvästikin löytänyt uuden puolen itsestään, satiirisen pakinaniskijän, ja tämä puoli on parempi kuin konsanaan runoilija-Mattila, jonka tuotoksia on tähän mennessä ilmestynyt jo pari-kolme kokoelmaa.
Mitä siis: No sitä siis, että me suomalaiset olemme ”mattilamme” ansainneet, siis sellaiset ”mattilat”, jotka havainnoivat arkipäivää, naureksivat ilkikurisesti suomalaisten patrioottisuudelle ja tietylle jääräpäisyydelle, joka panee meidät ”huutamaan vastarannalla ja toisen toisella rannalla”, niin kuin kansallishumoristimme Etto asian ilmaisi. Yllätyin positiivisesti. Kirjoittajaa ja Alperttia ei kai voi erottaa muu kuin ”kuolema ja poliisi” noin Eton sanoin asian ilmaistakseni.
Jouko Varonen
kirjailija, kriitikko
(takakansiteksti)
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
119