Villiruohojen maa

Leeni oli paennut varakkaan ja hurmaavan, mutta alistavan avomiehensä Tapion luota aavistamatta, että lähtöä edeltävänä yönä hänen sisällään oli alkanut itää väkivaltaisen rakkauden siemen, lapsi. Leeni muutti asumaan ensiksi äitinsä, etäisen Anitan, luokse. Anita ei ymmärtänyt, miksi tytär oli halunnut hylätä erinomaisen Tapion ja salata häneltä myös raskautensa. Ahdistavien kuukausien jälkeen Leeni oli onnellinen päästessään kesäksi äitinsä omistamaan mökkiin, josta tuli Leenille kotipesä ja rohkeuden antaja. Ensimmäistä kertaa elämässään hän tunsi olevansa vapaa, kuin villiruoho. Sen kesän jälkeen Leeni oppi paljon itsestään ja elämästä. Hän koki inhimillisten tunteiden koko kirjon: vihan ja pelon, syntymisen ihmeen, ystävyyden ja rakkauden. Hänestä tuli henkisesti rohkeampi, mutta myös ymmärtäväisempi sekä itseään että muita kohtaan.