Savurenkaita

Vaikuttaisi siltä, että tarinassa on tapahtumia ja juonenkäänteitä, jotka ovat kulkeneet suusta suuhun noilta värikkäiltä vuosilta meidän päiviimme. Koskisen tekstissä on esimerkiksi mainio kohta, jossa kuvataan tehtailijan ja tämän appiukon välinen lopullinen välirikko. Riidan aiheena on vesiklosetti, jota nimitetään ”kaalipenkiksi”. Appiukon mielestä mokoma laitos vaarantaa terveyden toisin kuin ulkohuussi, jossa ilma kiertää luonnollisesti.

Arkielämän tapahtumat keventävät mukavasti synkeähköä tarinaa. Kirjan alussa Gustav Bogdanoff saapuu kaupunkiin ja nai vaimokseen rikkaan pankinjohtajan tyttären Birgitan, vaikka ei tunne tähän mitään erityistä vetoa. Liitto ei ole kovin onnellinen ja Gustav viettääkin paljon aikaa tehtaallaan, jossa viljellään outoja tapoja. Kuria pidetään polttamalla sikarilla työntekijätyttöjen takapuolia. Sen jälkeen lyödään työntekijälle lohdutukseksi tai vaikenemisen hinnaksi seteleitä kouraan.

Sukutarina on täynnä henkistä väkivaltaa sekä taistelua paikasta auringossa niin kodissa kuin sen ulkopuolellakin. Tapahtuu rikoksia kuten tuhopolttoja. Synkkiä sukusalaisuuksia leijuu ilmassa. Lukija saa aimo annoksen vanhan kartanon tiimoilla leijuvaa kauhuromantiikkaa, johon kuuluvat salaiset huoneet ja kummituksina liihottelevat sukulaiset. Juonen käänteissä ahneus on usein kantavana voimana. Kaikesta tästä, kirjailijan omien sanojen mukaan, jää jäljelle vain savurenkaita. Kuvaavaa on, että patruunan hautajaisiin ei tule vieraita kuin kourallinen, koska miniä on ”unohtanut” lähettää hautajaiskutsut vastavetona sille, että isoäiti aikanaan ”hukkasi” miniän ja pojan hääkutsun.
Koskisen kerronta soljuu sujuvasti käänteestä toiseen.
(Mervi Koski/ Sanojen aika)
Hämmentävä, oudon lumoava tarina Bogdanoffien eriskummallisesta tupakkatehtailijasuvusta

Gustav Bogdanoff saapuu perintörahoineen Hämeenlinnaan heti kansalaissodan jälkeen, nai nuhjuisen lääkärin Georg Lagerstedtin kalsean Birgitta-tyttären ja muuttaa Lagerstedtien kylmillään olevaan kartanoon Aulangon naapuriin. Naimakaupassa Gustav saa niskoilleen myös Birgitan alati jytäjävän cembalon ja omituiset kaksossiskot. Rahoillaan Gustav perustaa tupakkatehtaan ja saavuttaa kaupungissa osin kyseenalaistakin mainetta tehtaanpatruunana.

Savurenkaita on omintakeinen ja hilpeä mutta myös koskettava sukuromaani. Enemmän kuin historiallinen ajankuvaus se on kiehtova tarina Bogdanoffien tupakkatehtailijasuvun kolmesta sukupolvesta, ennen kaikkea häijystä isoäidistä ja suvun merkillisesti katoavista miehistä. Tarinaa kertoo Gabriel, Gustavin pojanpoika, jonka omat kokemukset ja isoisältä kuullut kertomukset kietoutuvat häkellyttäväksi sekoitukseksi suuria mahdollisuuksia, kohtalon oikkuja ja onnen katoavaisuutta.

Juha-Pekka Koskinen jatkaa suurenmoiset arvostelut saaneiden historiallisten romaaniensa (Ristin ja raudan tie ja Viisi todistajaa) sarjaa.