Valitut novellit 1

Aikalaisarvio

Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!

Tyyppi

novellikokoelmat

Tekijä

Tšehov, Anton

Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

Eri kansikuvat esitetään isoina, kun osoitat tai klikkaat pikkukuvaa.

kuvaus

Sisältää V. A. Koskenniemen alkulauseen Anton Tsehov, venäläisen novellin mestari.
”Lapsuudessani minulla ei ollut oikeastaan mitään lapsuutta”, on Anton Tšehov joskus miehenä todennut. Isä oli ankara, ei säästänyt lyöntejä ja ajoi usein lapset keskellä yötä kuuntelemaan messua tai kirkkolaulua, johon hän oli intohimoisesti kiintynyt. Yhtä hyvin Tšehov olisi voinut lisätä, ettei hänellä myöskään ollut nuoruutta. Sillä kun isän sekalaistavarainkauppa meni konkurssiin, jätettiin Anton, silloin 16-vuotias koulupoika, yksin syntymäkaupunkiinsa Taganrogiin muun perheen muuttaessa Moskovaan. Rahattomana, tunteja antaen Tšehov sai koulunkäyntinsä päätökseen ja siirtyi Moskovaan opiskelemaan lääketiedettä. Siellä hän jälleen joutui surkeasti köyhtyneen perheensä pariin, jonka pääasiallinen huoltaja hänestä tuli usean vuoden ajaksi. Opiskelunsa ohella hän ryhtyi kirjoittamana pieniä hupaisia tarinoita pilalehtiin. Näin ankeissa merkeissä alkoi Tšehovin kirjallinen työ, jota nyt koko maailman ihailee.

Pilajutun oli oltava lyhyt, ytimekäs ja hauska. Niitä kirjoittaessa kouliutui tyyli. Tšehovistä tuli suppean muodon mestari, jonka sanonta on sattuvaa, kuvaus joustavaa. Kirjailijan ensimmäiselle tuotantokaudelle oli luonteenomaista huoleton pilanteko, pursuava iloisuus ja räiskyvä komiikka. Vuosien 1880-87 Tšehov (Valittujen novellien I osa) oli omastakin mielestään ”kaikista nykyisin onnellisesti kirjoittavaista venäläisistä kevytmielisin ja vähimmin vakava” runoilija, joka ”rakasti runotartaan, mutta ei kunnioittanut häntä”. Hänen tämänaikaisesti tuotannossaan on vallitsevana 1880-luvun ihmisten, elämän ja olojen koominen kuvaus. Ihmisistä ovat etualalla sivistyneistön edustajat, virkamiehet, kirjailijat, toimittajat, näyttelijät ja opettajat sekä toisaalta kauppiaat ja hämäräperäisiä hommia harjoittavat liikemiehet.
1880-luvun puolivälissä Tšehovin kertomusten sävy alkaa muuttua. Kirjailija vakavoituu. Laaja lukeneisuus ja sammumaton tiedonhalu syvensivät luonnostaa älykkään kirjailijan jo varhain kehittynyttä hengen kypsyyttä ja elämänymmärrystä. Tšehovin hymy alkaa olla surumielisyyden varjostamaa. Hänen novelleissaan ja näytelmissään – jotka kuuluvat maailmandramatiikan arvostetuimpiin – ovat pohjasävynä pessimismi ja myötätunto ihmistä kohtaan. Nyt naurettava ja traaginen kietoutuvat erottamattomasti yhteen. ”Traagisuus on siinä”, sanoo prof. Eino Kalima, ”että kaikki korkea, ylevä, siis myös oikea tragiikka, on elämässä täysin olematonta, näiden kertomusten ja näytelmien traagisuus on ihmisten mataluudessa ja pienuudessa, Suurena taiteilijan Tšehov menee yli aikakauden rajojen: hän ei ole vain aikansa yhteiskunnallisen pikkuporvariuden satiirikko, - koko elämä sinänsä on hänelle pikkuporvarillinen näytelmä.”

Tšehovin novellien valikoima jakautuu kahteen osaan: ensimmäisen osan 59 novellia on koottu hänen varhaistuotannostaan, toisessa osassa on 23 myöhempien vuosien tuotannosta valittua novellia.
(lieveteksti)