Se vähä minkä taivasta näkee

Runot 1969-1989

Eniten taivasta yhdellä silmäyksellä näin yli kaksikymmentä vuotta sitten erämaalammen rannalla: kaksi aurinkoa laski, nousi taas, ja kaikki oli taivasta, heijastusta taivaassa ja kehrääjän hyrinää. Myöhemmin olen katsellut kiikarilla taivaaseen, mitä syvemmälle sitä kapeammalti. Maailma on taivasta, maa, ilma, meri, taivaasta se alkaa ja taivaaseen jatkuu. Maa heijastuu taivaassa niin kuin taivas lammessa. Ei sitä paljon kerralla näy, mutta sekin vähä on enemmän kuin kykenen käsittämään. Se muuttuu kaiken aikaa, se elää. Minä sisällyn siihen, ja sitten alan miettiä miten sen kuvaisin, sana sanalta, atomi atomilta.