Kirjeitä Trinidadiin

Elisabet ehdotti, että he lähtisivät rannalle. Seppo olisi halunnut näyttää hänelle korallit, mutta vaimosta sinne oli liian pitkä matka, ja niin he päättivät mennä rannalle lähelle hotellia.
He vuokrasivat makuualustat ja vajostimen, hakivat paikkansa etumaisesta rivistä melkein vedenrajasta. Meri kimalsi, matalat, pitkät aallot vyöryivät rantahiekalle ja toivat mieleen tasaisen, hiljaisen kuorsauksen. Seppo vajosi kevyeen horrokseen, sitten nousi istumaan ja otti kiikarinsa, tähyili ulapalle. Kaksi sota-alusta kulki kimalluksen keskellä itään. Egypti, Jordania ja Arabimaat ympärillä, Iran ja Irak lähellä, Libyakaan ei kaukana, aivan kuin olisi rekotellut ruutitynnyrin päällä!
Elisabet meni uimaan, hän seurasi perässä. Hän kantoi vaimoaan aalloilla, leikki hengenpelastajaa ja ryhtyi vetämään Elisabetin mukamas elotonta ruumista perässään. He sukelsivat, Elisabet valitti, että suolaa meni silmiin. He makasivat alustoillaan ja kun Seppo vilkaisi häntä, hän tunsi taas viiltävää himoa ja olisi halunnut yhtyä häneen, mutta sai tyytyä hyväilemään hänen reittään. Hän peitti itsensä pyyhkeellä kun halu nousi liian suureksi ja Elisabetia nauratti.
- Taasko? Olet kyltymätön, hän sanoi.
Elisabet sanoi käyvänsä suihkussa ja poistui. Seppo näki hiekassa ravun, sillä oli kolo ei kaukana siitä paikasta missä he makasivat. Kun hän ojensi jalkansa, se hävisi reikään.
Elisabet tuli takaisin, asettui vatsalleen alustalle.
- Oletko nähnyt korallit? Seppo kysyi. Vaimo äännähti, ei jaksanut koralleista kiinnostua, silti Seppo jatkoi.
- Koralli on eläin, käsittämätöntä! Se muodostuu lukuisista muista eläimistä, jotka vatsojensa kautta ovat kiinni toisissaan. Kun yksi on siepannut ravinnokseen meressä uivan eliön, se koituu koko koralliyhteisön hyväksi. Ravinto kulkee ontelomaisissa vatsoissa yksilöstä toiseen. Ja ihmeellinen on myös niiden lisääntyminen. Emo kasvattaa kyljestään yksilön, joka on mahastaan siinä kiinni, ja tämä taas vuorostaan seuraavan yksilön kunnes niitä on niin monta, että ne muodostavat riutan. Missään muualla eläinkunnassa ei kohtaa yhtä rikkumatonta perheyhteisöä, yhtä symbioottista linnaketta vailla riippuvuuden tuottamaa häpeää. Kauniitakin ne ovat, väriloistossaan verrattomia. Mutta eivät vaarattomia, jos niitä koskettaa, voi polttaa itsensä tai saada piikin sormeensa. Näin ne suojautuvat ulkopuolelta tulevilta vaaroilta. Nerokasta!
Seppo oli puhunut silmät kiinni, kertonut sen mitä hän tietosanakirjasta ennen matkalle lähtöä oli lukenut, ja arvellut, että se olisi vaimoa kiinnostanut, tämähän oli ennen lähtöä sanonut, että korallien tähden hän halusi matkustaa, vedenalaisen elämän, sillä Punaisessa meressä on maailman kauneimmat korallit.
Hän avasi silmänsä ja huomasi, että Elisabet oli poissa. Hän katsoi taakseen ja näki kuinka hän keinuvin askelin kulki poispäin. Häntä heikotti, oliko hän ollut liian kauan auringossa?