Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.

Maijun baari

Tyyppi

romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus

Vaikuttava kuvaus suomalaisen syrjäkylän ihmisistä pysähtyneisyyden ja EU-ajan risteyksessä.

Suomi hengittää Eurooppaan, mutta pieni kaakkoissuomalainen pitäjä, jonka kirkonkylänkin valtatie on kiertänyt kaukaa jo vuosikymmenien ajana, on unohtunut entiselleen. Vain Maijun baari kuhisee valtatien varrella kuin henkireikänä. Verevä Maiju hallitsee valtakuntaansa ja on kasvattanut siitä baarin ohella kokonaisen loma-aittojen, lounasravintolan ja kyläkaupan muodostaman rypäksen. Siellä kohdataan, erotaan ja sinne palataan.
Maijun baarissa kuluttavat aikaansa pitäjän poikamiehet. Siellä saavat alkunsa myös turhassa naisen kaipuussaan ikääntyneen Paavo Husun ja hieman nuoremman Kurtti-Masan elämäkertojen ratkaisevat käänteet.
(takakansiteksti lyhennettynä)


Romaani on mukaansatempaava kuvaus pienestä maaseutupitäjästä, jossa ei oikeastaan ole muuta elämää kuin valtatien varrella sijaitseva Maijun baari. Maiju on maaseutupitäjän näkyvin hahmo, kuusissakymmenissä oleva rehevä yrittäjä, joka omistaa baarin, lounasravintolan ja kyläkaupan. Maiju tuntee kaikki kyläläiset, baarissaan istuviin aikamiespoikiinkin hän suhtautuu lempeän holhoavasti. Romaanin keskiössä ovatkin juuri nämä maaseutupitäjän poikamiehet, naiset ovat muuttaneet aikaa sitten kaupunkiin tai menneet naimisiin.

Viidenkympin ylittänyt Paavo Husu asuttaa tilaansa vanhan äitinsä kanssa ja tappaa aikaa Maijun baarissa kavereidensa Kokkolan Marnestin ja Kurtti-Masan seurassa. Maijulle apulaiseksi pestautunut nuori Pesku taas on jättänyt koulunsa kesken ja kuluttaa iltansa väkivaltafilmejä katsellen. Pesku on salaa rakastunut Maijun tyttäreen, Pirjoon, kauniiseen kolmikymppiseen yksinhuoltajaäitiin, jonka ympärillä pyörii muitakin, varteenotettavampia ihailijoita.

Hiljaisella kylällä alkaa tapahtua kun Husun Paavon seuranhakuilmoitus, jonka hänen ystävänsä ovat kännipäissään Paavon puolesta laatineet, tuottaakin yllättäen tulosta. Pesku taas rohkaistuu lähestymään rakastamaansa Pirjoa – kohtalokkain seurauksin.

Niemisellä on taito kuvata henkilöitään lämmöllä ja ymmärtäen, päähenkilöt ovat riemastuttavia kaikessa rehellisyydessään. Romaanin miehet ovat hellyttävän hukassa, niin elämässään kuin naistenkin suhteen. Naiset sen sijaan ovat voimakkaita hahmoja, jotka lopulta pitävät kaikkia lankoja käsissään.

Romaanista huokuu vahvana ihmisen kaipuu ihmisen luo, sillä onnen avain tuntuu lopulta olevan toinen ihminen. Ja tuo onni saattaa olla odottamattoman lähellä – tai sitten kuutakin kauempana.
(Silene Lehto/ Sanojen aika)

Henkilöt, toimijat

Päähenkilöt

Tarkka aika

Alkukieli

Tekstinäyte

Pesku kyyhötti henkeään haukkoen Kössin vieressä, vuokravenevalkaman polun varressa, pensaan suojassa. Kun maantietä pitkin olisi ollut ihan hullua lähteä kaupalle yrittämään, päästä ainakaan takaisin ravatessa äkkiä pimentoon, he olivat hiippailleet Husun metsästä maantien yli ja pitkin rantoja Maijun aittojen taitse koivikkoon, ja kuuntelivat ääniä. Hälinä kantautui ravintolan raollaan olevasta ikkunasta rantaan saakka, ja parkkipaikka oli täynnä autoja.
- Ei tää ihan hiljaisin aika tainnu ollakkaa, Kössi kuiskasi ja töllisteli kohti kuin epäilisi kaverinsa kaikkia tietoja.
- Jotkut sairaat bileet tuolla on, sanoi Pesku hiljaa. Pumppu hakkasi, puhe ja hengitys tahtoivat katkeilla. - Hiljasen näköstä on kaupalla... sentään.
- Eikse ole hyväkii? Kaikki on tuolla eikä älyä ruveta kemuistaan kattelemaan senkää vertaa, mitä kaupalla tapahtuu, Kössi kuiskasi, jotenkin hölmösti rauhallisen näköisenä.
- Voihan se olla ihan hyväkin, jotenkin, Pesku kuuli sanovansa.
Joskus kaikki oli tuntunut selvältä. He olivat leikanneet Mailan tummista silkkisukista pitkät pätkät, reiät suun ja silmien kohdalle ja sopineet kaikesta: sukat päähän vasta takapihalla, takaovesta sisälle kauppaan, ja siellä vasta piekkari muovipussista paljaana esille ja pieni vihjaisu, ystävällisellä, vieraalla äänellä, ettei nyt auta kuin ojentaa rahat... Mutta voimat olivat valahtaneet maahan. Pesku tunsi, miten rystyjä jomotti; aseen pesä tuntui kovalta, muoviselta mutikalta kourassa. Mieli teki
heittää musta, painava muovipussi kädestä ja takertua tiukasti mustikanvarpuihin.
- Pitäskö jo männä? Ettei ne ehi panna ovia kiinni, Kössi tohahti.
Kaupan päätyseinä pilkotti valkoisena koivunoksien ja pensaiden välistä, vain kivenheiton päässä, ja Pesku veti henkeä. On niillä ainakin kymppitonni, tai parikinkymmentä kassoissa, lauantaina? Mistä sen tiesi vaikka kolmekinkymmentä, hän mietti ja kuvitteli, miltä se tuntuisi tukkona kädessä. Paljon tuohta... mutta Maijun ja Pirjon rahoissa ei paljoakaan. Muutamassa päivässä ne ottaa sen takaisin, sehän on varma. Ei se niille mitään. Mutta muille se olisi, hän ajatteli kuumeisesti huomista päivää,
jossain laivalla, jossain kaukana. Siellä voisi olla ja ruveta yrittämään jotakin tavallista, kunnollista hommaa.

Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Alanimeke

romaani

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

Sivumäärä

246

Kustantaja