Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Maa on syntinen laulu
Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
Eri kansikuvat esitetään isoina, kun osoitat tai klikkaat pikkukuvaa.
kuvaus
Timo K. Mukan mestarillinen esikoisromaani on hätkähdyttävä, rujon kaunis balladi. Nuori Mäkelän Martta elää pienessä Siskonrannan kylässä Lapissa, jossa ihmistä repivät kiihkeä uskonnollisuus ja vahvat seksuaaliset vaistot. Martan ja saamelaisen poromiehen lyhyt rakkaustarina kuvataan yhtä aikaa ronskin naturalistisesti ja lyyrisen kauniisti. Taustalla näkyvät Lapin musertavan voimakas luonto sekä pienen kylän ahdistava elämä: kyläläisten uskonnollinen hurmos ja kodin ahdas ilmapiiri luovat karun taustan Martan hurjalle rakkaustarinalle.
Timo K. Mukka (1944-1973) julkaisi esikoisteoksensa Maa on syntinen laulu vain 19-vuotiaana. Romaani sai hyvin ristiriitaisen vastaanoton: sen vahvat seksuaalisen ja uskonnollisen hurmoksen kuvaukset olivat tuon ajan yleisölle liikaa. Median ja yleisön suhtautuminen Mukkaan oli ristiriitaista koko hänen uransa ajan, ja kirjailijan arvostus alkoi todella nousta vasta hänen kuolemansa jälkeen. Nykyään Timo K. Mukkaa pidetään yhtenä aikansa merkittävimmistä suomalaisista kirjailijoista.
Väkevästi runollinen romaani kuvaa kyläyhteisöä 'pimeillä pohjan perillä'. Sen ihmiset saattavat olla yhtä aikaa kiihkomielisiä lestadiolaisia ja alkukantaisia luonnonlapsia, jotka aistillisuudessaankin näyttävät viattomilta. Nuori tyttö Martta kasvaa määrätietoisessa, vietinvaraisessa naisellisuudessaan hurmoshenkisen lestadiolaisuuden terveeksi vastavoimaksi. Teoksen yksi pääteema on Martan arvoituksellinen rakkaus lappalaiseen poromieheen, mikä koituu aiheeksi loppupuolen tragediaan. Juhani, Martan isä, on voimakas ja alati uhkaa sisältävä hahmo. Hänen kattonsa alla tapahtumat saavat dramaattisimman merkityksensä; siellä tapahtuu myös Hanneksen, ottopojan, ennenaikainen herättäminen pojasta mieheksi. Martan rinnakkaishenkilönä tuo tärkeän osuutensa kuvaan Elina, sulhasensa menettänyt talontytär, joka sortuu saarnaajan saaliiksi.
Timo K.Mukka käsittelee aihettaan hämmästyttävällä valmiudella ja rohkeudella halliten yhtä hyvin vaativan ihmiskuvauksen kuin valitsemansa balladimaisen tyylin.
Timo K. Mukka (1944-1973) julkaisi esikoisteoksensa Maa on syntinen laulu vain 19-vuotiaana. Romaani sai hyvin ristiriitaisen vastaanoton: sen vahvat seksuaalisen ja uskonnollisen hurmoksen kuvaukset olivat tuon ajan yleisölle liikaa. Median ja yleisön suhtautuminen Mukkaan oli ristiriitaista koko hänen uransa ajan, ja kirjailijan arvostus alkoi todella nousta vasta hänen kuolemansa jälkeen. Nykyään Timo K. Mukkaa pidetään yhtenä aikansa merkittävimmistä suomalaisista kirjailijoista.
Väkevästi runollinen romaani kuvaa kyläyhteisöä 'pimeillä pohjan perillä'. Sen ihmiset saattavat olla yhtä aikaa kiihkomielisiä lestadiolaisia ja alkukantaisia luonnonlapsia, jotka aistillisuudessaankin näyttävät viattomilta. Nuori tyttö Martta kasvaa määrätietoisessa, vietinvaraisessa naisellisuudessaan hurmoshenkisen lestadiolaisuuden terveeksi vastavoimaksi. Teoksen yksi pääteema on Martan arvoituksellinen rakkaus lappalaiseen poromieheen, mikä koituu aiheeksi loppupuolen tragediaan. Juhani, Martan isä, on voimakas ja alati uhkaa sisältävä hahmo. Hänen kattonsa alla tapahtumat saavat dramaattisimman merkityksensä; siellä tapahtuu myös Hanneksen, ottopojan, ennenaikainen herättäminen pojasta mieheksi. Martan rinnakkaishenkilönä tuo tärkeän osuutensa kuvaan Elina, sulhasensa menettänyt talontytär, joka sortuu saarnaajan saaliiksi.
Timo K.Mukka käsittelee aihettaan hämmästyttävällä valmiudella ja rohkeudella halliten yhtä hyvin vaativan ihmiskuvauksen kuin valitsemansa balladimaisen tyylin.
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Päähenkilöt
Tapahtumapaikat
Konkreettiset tapahtumapaikat
Tapahtuma-aika
Alkukieli
Tekstinäyte
Koivujen lehdet vavahtelivat arkoina, jos oli tuulinen ilma. Keskikesän öinä niitten selkäpuolet olivat punaiset, mutta hopeanhohtavat, sillä sydänkesän aikana ei aurinko laskenut yölläkään. Se kierteli juhannuksen tienoilla Siskonrannan kylää veren värisenä yötä päivää paistaen. Kamareitten ja aittojen vuoteissa tytöt eivät osanneet nukkua, aurinko vyöryi matalalta yli vaarojen eikä se häikäissyt – sitä saattoi katsoa, lumoutua sen verisestä näöstä.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Alanimeke
balladi
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
235
Kustantaja
Kieli
Ilmestymisaika
Sivumäärä
228