Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.

Possu ja paavin panttivangit

Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!

Tyyppi

romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus

Romaani nujertamisesta ja henkisestä väkivallasta avioliitossa. Suhteet muuttuvat, kun nuori narkomaani pakottaa vanhan pariskunnan panttivangikseen.

Tarkka aika

Alkukieli

Tekstinäyte

Aurorasta tuntui kuin pöydän ääressä olisi istunut robotti, kone, jokin samalla tavalla arvaamaton laite kuin auto.
Aurora sai kahvin valmiiksi. Hän laski pannun miesten väliin, veti aristellen itselleenkin tuolin ja istuutui aivan sen reunalle. Hän ei uskaltanut katsoa enää nuorukaiseen. Hän pelkäsi eleettömiä kasvoja, hän pelkäsi valkoripsisten luomien alta vaanivia silmiä, joiden hän tunsi kauhukseen nytkin tutkivan itseään. Hän näki vain pojan käden, sokeripalaa tavoittavat nuhruiset sormet ja niiden lohkeilleet kynnet. Aurora vilkaisi kämmenselkää uudelleen ja luuli ensin, että siinä oli mustelma. Hän katsoi sinipunaista läiskää tarkemmin ja käsitti, että se olikin tatuointi. Se oli kompassiruusu. Se oli kaksivärinen, sininen ja punainen. Hän oivalsi, että poika oli merimies. Hän muisti, että merimiehet tanssivat iltaisin jigiä laivankannella, lauloivat hauskoja ja uskaliaita lauluja, kieputtivat köydet kauniiksi rulliksi ja polttivat huonoa tupakkaa maissipiipuissaan, mutta pahoja he eivät olleet. Aurora ajatteli, että merimiehet olivat rehtejä, että heillä oli maissa harmaahiuksinen, hänen näköisensä vanha äiti, mutta hän säpsähti muistaessaan lukeneensa jostakin, että rikollisetkin antoivat tatuoida itseensä kaikenlaisia kuvioita. He tekivät sen vankiloissa. Aurora sulki silmänsä, tunnusteli huuliensa kuivaa makua. Hän raotti luomiaan ja tirkisti nuorukaisen toiseenkin käteen ja näki, että jokaisen sormen selkämykseen oli tatuoitu yksi kirjain. Ne olivat kapeita, kuin kuivamustekynällä piirrettyjä kirjaimia. Pikkusormessa oli P, nimettömässä 0. Hän tavasi eteenpäin. Kaksi S-kirjainta ja peukalohangassa U. Possu. Siitä tuli "POSSU".
- Possu... Ihmetys livautti sanan Auroran suusta. - Onko...teidän nimenne Possu?
- Aurora? Kuinka sinä nimittelet ihmisiä? Tämä herra on juuri myöntänyt menetelleensä väärin, liki rikollisesti, hän katuu tekoaan koko nuoren sydämensä voimalla, ja minä olen valistanut häntä, opastanut oikealle tielle, ehkä olen pelastanut hänet turmiolta, ja sinä nimittelet häntä possuksi!
- Hänen kädessään...
- Ha! Minä luulen, ettei anteeksipyyntö olisi nyt liikaa...
Nuorukainen ojensi käsivartensa suoriksi, kallisti tuoliaan taaksepäin, venytteli kuin seuraansa tympääntyneenä. Hän haukotteli, ja silloin hänen hampaansa näkyivät kokonaan. Ne olivat lujia, pesemättömiä hampaita, ja niiden tyvissä oli kellertävää tahnaa. Hän sulki suunsa ja katsoi vuoronperään vanhuksia. Hän jätti katseensa everstiin ja nyrpisti nenäänsä niin, että sen syrjiin syntyi rypyt. Ne olivat ivallisia.
- Joo. Mä olen Possu, hän töksäytti. Hänen äänensä oli muuttunut, koko hänen tyylinsä oli muuttunut. Hän ei ollut enää lyöty eikä lapsellinen. Hän piti päätään uhmaten pystyssä ja hänen silmänsä olivat määräävät ja vaativat.
- Anteeksi, eihän se ole ihmisen nimi. Eversti oli hieman häkeltynyt. Hänen mahtimiehenosansa horjui. Hän aisti ensimmäistä kertaa nuorukaisessa jotain röyhkeää, mutta suoranaista uhkaa hän ei vieläkään tuntenut. Hänellä oli hentoinen aavistus, että hänen kustannuksellaan pilailtiin, että häntä oli kenties höykyytetty jo muutama minuutti, mutta hän ei ollut asiasta täysin varma. Hän nappasi suklaakeksin sormiinsa, hypisteli sitä epävarmana ja oli pohtivinaan vieraan nimeä.
- Nöh! Possuhan mä olen, nuorukainen röhähti. Hän päästi tuolin kaikille jaloilleen ja kumartui lähemmäs everstiä. - Nöhnöh. Mä olen Possu... mutta sinä olet jätkä pulloperse sika! Hän karjaisi viimeiset sanansa suoraan everstin kasvoille. - Sinä olet saatanan pulloperse sika joka leikkii jotain pollaria! Komisario Palmu! Röh!
- Mitä? Kuinka te julkeatte?
- Turpa kii sika! Possun sanat läjähtivät kovina. Ne hiljensivät keittiön, saivat Kraftit pysymään liikkumatta aloillaan.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Alanimeke

romaani

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

Sivumäärä

176

Kieli

Sarjamerkintä