Likainen pyykki

Aamusta alkaen nuorukainen oli tervannut räystäskourua. Maria havaitsi pojan ullakkoasunnon matalasta kaksiruutuisesta ikkunasta, ja koska poika halutessaan saattoi nähdä yhtä vaivattomasti sisälle asuntoon, tunsi Maria olonsa hiukan kiusaantuneeksi. Nuorukainen oli tullut tervatölkkeineen ja pensseleineen katon kautta sille tuskin puolen metrin levyiselle räystäsulokkeelle, joka sijaitsi ullakkohuoneiston ikkunain tasalla ja jonka ulkoreunaan vesikouru oli kiinnitetty. Maria huomasi pojan jo varhain aamulla tämän aloitellessa työtään räystään uloimmasta päästä. Maria oli avannut keittiön ruudun varistellakseen leivänmurenia räystäälle, josta kyyhkyset kävivät ne syömässä. Verneri oli vihainen siitä että Maria ruokki kyyhkysiä, jotka kalkitsivat räystään mustan pellin. Lintujen ulosteet paloivat auringon kuumentamaan levyyn. Tästä välittämättä jatkoi Maria kyyhkysten ruokintaa, sillä hän oli lukenut lehdestä ettei aloitettua ruokintaa pidä lopettaa, ja lisäksi kyyhkyspariskunnan elämän seuraaminen toi vaihtelua hänen yksinäisiin päiviinsä.
Maria oli puhunut pojan kanssa. Poika seitsemäntoista, ehkä kahdeksantoista ikäinen. Päivä oli alkanut helteisenä jo aamusta, poika riisunut paitansa. Vähäisinkään ilman liikahdus ei viilentänyt kuumuutta, paita jonka nuorukainen oli ripustanut Marian ränstyneen parvekkeen vähän ruostuneelle kaideputkelle, riippui hervottomana. Maria oli ihmetellyt pojalle tämän rohkeutta. Räystäsuloke oli hädin tuskin niin leveä että tervaaja saattoi sillä kontallaan liikkua, lisäksi hiukan kaltevakin, eikä pojalla ollut turvanaan minkäänlaisia suojaköysiä. Korkeutta oli kuutisen metriä ja alhaalla maassa maalausliikkeen omistamia maaliastioita. Nuorukainen oli nauranut Marialle, hän oli sylkäissyt kirkkaan syljen. Sitten poika jatkoi vesikourun tervausta selin Mariaan, joka unohtui katselemaan nuorukaisen pitkää, solakkaa, ruskettunutta yläruumista. Aurinko paahtoi yhä kuumemmin ja pojan selkä kävi tahmeaksi. Sen iho oli kuin teipin kiiltoisa kalvo, ja Marian katse kiinnittyi siihen.
Iltapäivän alkaessa poika oli ennättänyt työssään keittiön ikkunain kohdalle. Nuorukainen oli katsonut ikkunan takaa Mariaan ja iskenyt silmää. Maria näki pojan rinnan joka kasvoi napaan asti vaaleaa untuvaa, hän näki läheltä lihasten ihonalaiset liikahdukset, jännitteet ja niiden laukeamiset, käsivarsien tervatahrat jotka melkein kiehuivat iholle lankeavassa auringonpaahteessa. Maria halusi kutsua pojan kahville, sitä hän ei uskaltanut tehdä. Vernerin työstä tultua poika oli lähtenyt. Verneri tunsi tervan tuoksun, ja Marian kerrottua aviomies muistikin, että maalausliikkeen omistaja oli valittanut räystään vuotamisesta.
Vasta yömyöhällä vuoteessa Maria ymmärsi, mitä kaikki päivällinen oli ollut. Hän ymmärsi sen valvoessaan aviomiehensä vieressä. Maria oli käyttänyt jo kolme tuoksuvivahdetta ostamastaan deodorantti-sarjasta, mutta mainos ei ollut täyttänyt lupaustaan: Verneri oli edelleen entisenlaisensa, synkkä, passiivinen, huomaamaton, nukkui nyt raskaasti seurattuaan televisiosta naisuintien jälkilähetystä myöhäiseen iltaan. Maria valvoi pettyneenä, tänä yönä omenankukalta tuoksuvana. Luomiensa takana Maria näki nuorukaisen selän johon iholle nousseet kirkkaat helmet toivat kosteaa tuoreutta. Hän silitti yöpaitansa liukasta nailonia muistaessaan rinnan untuvan ja notkeasti taipuneet pojanlanteet. Eikä hän enää torjunut mielestään sitä mitä tunsi: paljasta himoaan räystäskourun tervaajaan. Hitaasti se puolenyön jälkeen muuntui vihaksi vieressä lojuvaa, välinpitämätöntä ruumista kohtaan. Aikaisemmat, veriset itsesilvonnan mielikuvat kohdistuivat nyt aviomieheen.
Maria nukahti kiihtyneessä mielentilassa.