Akuaba

Egon Tristan Alter, pelletaikuri ja itseoppinut oopperalaulaja, saa eräänä päivänä haltuunsa afrikkalaisen puuveistoksen, Akuaban. Tuo suklaanruskea puuveistos on sekä kodinturvana toimiva kansanjumala että piikki maapallon hyvinvoivan väestönosan omassatunnossa, muistutus länsimaisen kulttuurin alistamiseen ja vääryyteen perustuvasta historiasta. Egon Alter ei anna ihmiskunnalle mitään toivoa eikä tarjoa ulospääsyä tarkoituksettomuuden noidankehästä. Hän rettelöi kiinnittääkseen Jumalan huomion, ja alkaa esittää koko perheen mustaa komediaa, jossa oma poika paistetaan pääsiäislammasreseptillä sovitusuhriksi ihmiskunnan rikoksista jumalallista luomakuntaa vastaan. Samalla Egonin humalahakuiset tunnustukset harhautuvat yhä syvemmälle. Akuaba on paitsi absurdi tunnustuskirja kuvansa kadottaneista ihmisistä, myös vaellus halki poliittisen kulttuurihistorian. Satiirin keinoin Kylätasku vyöryttää lukijansa eteen lohduttoman maailmanlopun profetian.