Sileäksi puhuttu
Tyyppi
runokokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Tommi Parkon toinen runoteos kulkee läpi kaupunkien ja yli meren, rakentaa koneita ja irrottaa ihmisiä niistä. Ihminen purkaa tyhjyyttään automaatioon: ihmissuhteetkin alkavat koneellistua.
Kokoelma on kuulasta tekstiä menettämisestä. Kun menetämme, on tyhjyydestä rakennettava jotain tilalle, ihmisen on luotava järjestystä järjettömimmänkin edessä. (Tammi)
Kokoelma on kuulasta tekstiä menettämisestä. Kun menetämme, on tyhjyydestä rakennettava jotain tilalle, ihmisen on luotava järjestystä järjettömimmänkin edessä. (Tammi)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Alkukieli
Tekstinäyte
Lasi voi olla likainen
Lasi voi olla likainen, tai näen maan.
Kolme tuntia merellä, hidas huojunta kuin tietynlainen
psykoosi. Planktonia ei ole näissä vesissä, hetulavalaiden
armadat välttävät rikkinäisen saariston
matalat rannat.
Lasi voi olla likainen, tai näen maan.
Nainen odottaa sairaalassa,
lapsen sydämenlyönnit ovat vaisuja, kuumeisen kissan askelia.
Aallot lyövät ilman vettä, millimetripaperille.
Sinisessä valossa, saturaatiomittariin kytkettynä, lapsi
keskitysleirin ohuine raajoineen.
Lasi voi olla likainen, tai näen maan.
Luen kertomuksia haaksirikoista, meren raivosta. Uskon
että laiva karahtaa pohjaan kolmekymmenen metrin
pudotuksesta. Laiva ei uppoa niin kauan
kun vesi pysyy sen rungon ulkopuolella.
Lasi voi olla likainen, tai näen maan.
Merta ei hävitä mikään. Se ei pala. Se ei haihdu. Se
ei putoa valkoisena jauhona seiniltä. Aurinko ei lainaa
kenellekään mitään. Yö repii päivän vekselit ja sopimukset.
Talvi on kaupungin heikkoutta.
Lasi voi olla likainen, tai näen maan.
Kahden kielen välillä, merellä, minulla on aikaa
ohittaa lukot ja vesijohdot, olla pelkäämättä kaivoa,
olla pelkäämättä kaupunkia joka on sisälläni.
Lasi voi olla likainen, tai näen maan.
Kolme tuntia merellä, hidas huojunta kuin tietynlainen
psykoosi. Planktonia ei ole näissä vesissä, hetulavalaiden
armadat välttävät rikkinäisen saariston
matalat rannat.
Lasi voi olla likainen, tai näen maan.
Nainen odottaa sairaalassa,
lapsen sydämenlyönnit ovat vaisuja, kuumeisen kissan askelia.
Aallot lyövät ilman vettä, millimetripaperille.
Sinisessä valossa, saturaatiomittariin kytkettynä, lapsi
keskitysleirin ohuine raajoineen.
Lasi voi olla likainen, tai näen maan.
Luen kertomuksia haaksirikoista, meren raivosta. Uskon
että laiva karahtaa pohjaan kolmekymmenen metrin
pudotuksesta. Laiva ei uppoa niin kauan
kun vesi pysyy sen rungon ulkopuolella.
Lasi voi olla likainen, tai näen maan.
Merta ei hävitä mikään. Se ei pala. Se ei haihdu. Se
ei putoa valkoisena jauhona seiniltä. Aurinko ei lainaa
kenellekään mitään. Yö repii päivän vekselit ja sopimukset.
Talvi on kaupungin heikkoutta.
Lasi voi olla likainen, tai näen maan.
Kahden kielen välillä, merellä, minulla on aikaa
ohittaa lukot ja vesijohdot, olla pelkäämättä kaivoa,
olla pelkäämättä kaupunkia joka on sisälläni.
Olen kirjoittanut tätä kauan, ensimmäinen valhe.//
Olen yrittänyt tehdä tätä jo kauan. Puhunut mielettömästi puhelimessa,/
unesta jossa sinä saat lapsen. Kerrot unen jossa/
hampaan irtoaminen on kuolema. Jätän kertomatta//
kaipaan kosketusta, televisiolempi kaukosäätimellä ei riitä,/
tirkistely muiden elämään. Anteeksi, mahdolliseen elämään.//
Olen ihmetellyt miten sanot ei. Kuinka e ja i ovat kirjaimia, eivät ne/
tarkoita mitään. Olen oppinut sanoista niiden kovan pinnan, kuinka on/
vaiva johon on paljon lääkäreitä.//
Olen odotellut soittoasi perjantaiyönä kun olet syömässä/
miehesi kanssa. Lukenut itsestäni kirjasta, käynyt ulkona/
muiden naisten kanssa. Pettänyt niin paljon//
kadun kivetkin liikkuvat jalkojeni alla.
Olen yrittänyt tehdä tätä jo kauan. Puhunut mielettömästi puhelimessa,/
unesta jossa sinä saat lapsen. Kerrot unen jossa/
hampaan irtoaminen on kuolema. Jätän kertomatta//
kaipaan kosketusta, televisiolempi kaukosäätimellä ei riitä,/
tirkistely muiden elämään. Anteeksi, mahdolliseen elämään.//
Olen ihmetellyt miten sanot ei. Kuinka e ja i ovat kirjaimia, eivät ne/
tarkoita mitään. Olen oppinut sanoista niiden kovan pinnan, kuinka on/
vaiva johon on paljon lääkäreitä.//
Olen odotellut soittoasi perjantaiyönä kun olet syömässä/
miehesi kanssa. Lukenut itsestäni kirjasta, käynyt ulkona/
muiden naisten kanssa. Pettänyt niin paljon//
kadun kivetkin liikkuvat jalkojeni alla.
Älä puhu niin pehmeästi!
Oletko sinä mies?`
Olen tuntenut katseen,
uudet vaatteet. Minun
luuni ja tikapuuhermoni,
maahan kylvetyt hampaat,
vettä ja jäätä, merta ja maata, ilmaa ja pilveä
joka koskettaa maata,
keisari ilman armeijaa,
erämaasta nousevan värisevän lihan voimaa,
mitään valtakuntaa ei ole.
Olen tuntenut katseen.
Oletko sinä mies?`
Olen tuntenut katseen,
uudet vaatteet. Minun
luuni ja tikapuuhermoni,
maahan kylvetyt hampaat,
vettä ja jäätä, merta ja maata, ilmaa ja pilveä
joka koskettaa maata,
keisari ilman armeijaa,
erämaasta nousevan värisevän lihan voimaa,
mitään valtakuntaa ei ole.
Olen tuntenut katseen.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
63