Sirkkalehdet maan pinnalla

"Aiheena on rakkaus kahden nuoren välillä, joita kuitenkin erottaa vanha rikosjuttu. Vähitellen sen laatu selviää: mies on aikoinaan ollut "muiluttamassa" tytön isää ja joutunut siitä vankilaan. Mutta kun kaikki käy ympäri, hän onkin vain auttanut muilutettavaansa pakenemaan, vaikka näin pelastunut tytön isä on tämän takia tuntenut ylpeytensä loukatuksi ja antanut pelastajansa ilmi. Nuorukainen, silloin vain kahdeksantoistavuotias, taas on vaiennut asian oikeasta laidasta, etteivät toverit leimaisi häntä pelkuriksi, ja niin hän on joutunut syyttään kärsimään. Kaikki hyvin näin pitkälle, mutta kummalliselta tuntuu se, että tekijä antaa isän jälkeen päin kantaa niin perusteellista kaunaa pelastajaansa kohtaan, että tyttären onni on sen johdosta mennä piloille, ja että tytär kaikesta huolimatta ihannoi isäänsä, jonka teko on ollut kaikkea muuta kuin ihailtava, ja että tekijäkin esittelee hänet jonkinlaisena kirkastettuna hahmona. Ainoa elävä, todellista mielenkiintoa ansaitseva henkilö kirjassa on vanha rovasti, joka yrittää rakentaa rauhaa riitapuolien välille. Asetelmasta jo johtuu, että kaikki muu vaikuttaa keinotekoiselta. Kirjoittaja on konstruoinut juonen ja ongelman, joka ei ole tarpeeksi kestävä romaanin pohjaksi, ja tyhjiä tiloja hän täyttää tarpeettomilla, pitkän pitkillä ja kuivilla keskusteluilla. Varsinkin loppu on venytetty äärimmilleen, ja kerronta on latteaa, katkonaista ja pitkäveteistä, minkäänlaista kipinää ei kirjasta löydä - paljon täytyy sen tekijän kasvaa sekä elämänkokemuksessa että taiteilijana, ennen kuin hän voi kirjoittaa oikean romaanin."