Murtuneista luista
Tyyppi
runokokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Kristiina Wallinin toisessa runokokoelmassa Murtuneista luista tutkitaan ihmistä lääketieteellisellä tarkkuudella, aseina pinsetit ja mikroskooppi. Ihminen hahmottuu kokoelmaksi muistoja ja kokemuksia, joita hyönteiset, vesi, tuoksut tai valonsäikeet houkuttelevat esiin lokeroistaan.
Runoissa sukelletaan mehiläispesän ihmeelliseen arkkitehtuuriin ja lumisen lasipallon sisälle. Niissä vieraillaan myös arvoituksellisessa Villa Agathassa, jossa aika tuntuu pysähtyneen ja jonka käytävillä vaeltavat abbedissat ja turistit.
Kristiina Wallinin runot soivat heleästi ja rytmikkäästi. Kun ne kulkevat kohti groteskin ja kauniin leikkauspistettä, ruumiillisuus yhdistyy vapautuneeseen leikkiin.
(Tammi)
Runoissa sukelletaan mehiläispesän ihmeelliseen arkkitehtuuriin ja lumisen lasipallon sisälle. Niissä vieraillaan myös arvoituksellisessa Villa Agathassa, jossa aika tuntuu pysähtyneen ja jonka käytävillä vaeltavat abbedissat ja turistit.
Kristiina Wallinin runot soivat heleästi ja rytmikkäästi. Kun ne kulkevat kohti groteskin ja kauniin leikkauspistettä, ruumiillisuus yhdistyy vapautuneeseen leikkiin.
(Tammi)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Alkukieli
Tekstinäyte
Kädessäsi vihreä möykky luita ja limaa /
pöllön oksennuspallo, /
aavistus heinän hajua, takkuista karvaa //
katso tarkemmin, preparoi ruohonkorsien takaa /
aukeava niitty, nosta vihreä esirippu /
kuinka juoksimme timotein ja ohdakkeiden halki /
laskimme jalat, kolmekymmentä varvasta lietelannan värjäämään virtaan /
ja vannoimme ikuista ystävyyttä //
ei aavistustakaan patetiasta /
vaikka leikkaamme ihon, painamme sormenpään /
sormenpäätä vasten, ei aavistustakaan /
että talot kasvavat vielä kattojensa läpi, betoni /
pisaroi, omenapuun oksille /
on opeteltava kiipeämään yhä uudelleen muistettava kuinka korvat /
kasvavat valkoisiksi kukiksi.
pöllön oksennuspallo, /
aavistus heinän hajua, takkuista karvaa //
katso tarkemmin, preparoi ruohonkorsien takaa /
aukeava niitty, nosta vihreä esirippu /
kuinka juoksimme timotein ja ohdakkeiden halki /
laskimme jalat, kolmekymmentä varvasta lietelannan värjäämään virtaan /
ja vannoimme ikuista ystävyyttä //
ei aavistustakaan patetiasta /
vaikka leikkaamme ihon, painamme sormenpään /
sormenpäätä vasten, ei aavistustakaan /
että talot kasvavat vielä kattojensa läpi, betoni /
pisaroi, omenapuun oksille /
on opeteltava kiipeämään yhä uudelleen muistettava kuinka korvat /
kasvavat valkoisiksi kukiksi.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
101