Teatteriromaani

Bulgakov kirjoitti ”Teatteriromaaniaan” vuosina 1936-37, mutta se julkaistiin vasta kolmatta vuosikymmentä kirjailijan kuoleman jälkeen. Aika ei ollut kypsä kestämään hänen kynänsä pistoja. Teatteriromaani on selvästi omaelämäkerrallinen. Se on kuvaus siitä kuinka nuori kirjailija yrittää tehdä näytelmäsovitusta esikoisromaanistaan. Saamme kurkistaa Moskovan teatterimaailmaan ja sen ihmeellisyyksiin. Kirjailija marssittaa esiin huikean tyyppikokoelman: pöyhkeitä kirjailijoita, vanhenevia diivoja, itsevaltaisia teatterijohtajia. Ivan Vasiljevitš on armoton karikatyyri teatteritaiteen kuulusta teoreetikosta, Stanislavskista, jonka alaisena Bulgakov työskenteli useita vuosia. Romaani on rakkaudentunnustus teatterille, mutta samalla häijy pilakuva rakastetusta. Se on myös tilitysromaani taiteilijan suhteesta vallanpitäjiin. Bulgakov puhuttelee lukijaa yli rajojen, hänen irvistelynsä kohteet ovat yleismaailmallisia ja tuttuja, järjestelmistä ja rakenteista riippumatta.
(takakansiteksti)