Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Ikuisilla niityillä
Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Olavi Siippaisen uusi romaani on peruslaadultaan miehisen ankara ja kova. Kolmen päähenkilönsä silmin tekijä katselee siinä elämää suoraan kasvoista kasvoihin – elämää, josta illuusiot ovat karisseet. Ankaruudestaan huolimatta Siippainen kuitenkin osoittautuu myönteiseksi tarkkailijaksi, jolle ei suinkaan ole yhdentekevää, miten kukin meistä olemassaoloonsa ja sen tarkoituksiin suhtautuu.
Romaanin juoni on hyvin yllättävä: kolme miestä herää taivaan niityllä, pappi, luutnantti ja kirjansitoja. Täällä he alkavat muistella mennyttä elämäänsä, joka kaikkien kohdalla on jäänyt jotenkin rikkinäiseksi; näin syntyy kolme erilaista elämäntarinaa, kolme kertomusta uskosta, intohimosta ja kärsimyksestä. Arpikasvoinen luutnantti on kokenut kaiken vain puolinaisesti; häneen on jäänyt tyydyttämättömyyden kalvava tunne ja hänen on vaikeata mukautua ikuisten niittyjen autereiseen tapahtumattomuuteen. Pastorilla on ollut myrskyisimmät vaiheet näistä kolmesta: hän on ehdottomuuden mies, jyrkkien lakien ja tinkimättömän elämisentahdon edustaja. Jumala, uskonto, kirkko, moraali ja sielun pelastuminen ovat hänelle probleemeja, joiden pohdinnassa tekijä antaa voimakkaimman ja kestävimmän sanottavansa. Kolmas mies, pieni arkakatseinen kirjansitoja, on kokenut elämässään vain ilon nälkää, milloinkaan ei itse iloa. Hänen maallinen vaelluksensa on ollut jyrkkien syvyyksien ja korkeiden nousujen pelonomaista kaihtamista. Olavi Siippainen on kirjoittanut vakavan teoksen, joka syventää hänen miehekästä kirjailijakuvaansa. ”Ikuisilla niityillä” on oman aikamme peruskysymyksiä pohtiva romaani, joka tulee luomana merkittävää pohjaa yhteiskunta- ja elämänongelmiin liittyvälle keskustelulle.
(takakansiteksti)
- - -
"Olavi Siippaisen Ikuisilla niityillä ilahduttaa merkkinä rehdin tuimastikin pohdiskelevan kirjailijan jatkuvasta hengissäolemisesta. Kolme miestä loikoilee taivaan niityillä, loikoilevat ja ovat tyytymättömiä. Sitten kukin kertoo oman historiansa, joissa Siippainen saa ilmaistuksi omia käsityksiään elämästä ihanteinaan otteen lujuus ja tunteiden väkevyys."
Aarne Laurila: Katsaus v:n 1951 kotimaiseen proosakirjallisuuteen ja lyriikkaan (Kirjastolehti 2/1952)
(takakansiteksti)
- - -
"Olavi Siippaisen Ikuisilla niityillä ilahduttaa merkkinä rehdin tuimastikin pohdiskelevan kirjailijan jatkuvasta hengissäolemisesta. Kolme miestä loikoilee taivaan niityillä, loikoilevat ja ovat tyytymättömiä. Sitten kukin kertoo oman historiansa, joissa Siippainen saa ilmaistuksi omia käsityksiään elämästä ihanteinaan otteen lujuus ja tunteiden väkevyys."
Aarne Laurila: Katsaus v:n 1951 kotimaiseen proosakirjallisuuteen ja lyriikkaan (Kirjastolehti 2/1952)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Alkukieli
Tekstinäyte
Säteilevä aamu, joka ei milloinkaan sammunut, levittäytyi jatkuvasti heidän eteensä: niin pitkälle kuin silmä kantoi saattoi nähdä ihanaa, ikuista niittyä, eikä katse jaksanut tavoittaa horisontin rajaa, vaan kaikki häipyi siellä siniseen autereeseen. Aurinko, paljon suurempi kuin se, jonka he muistelivat maisessa elämässään nähneensä, hehkui poutaisesta avaruudesta suloisena ja hyväilevänä. Vilvas tuuli saapui jostakin kaukaisuudesta koskettaen lempeästi heinänhelpeitä ja miesten ruskettuneita kasvoja; tuoreen mullan lemu kutitti ärsyttävästi sieraimia.
Heitä oli siinä kolme miestä, jotka olivat lojuneet ikuisilla niityillä sanomattoman kauan: synkkänäköinen, melkein parimetrinen luutnantti, häränniskainen nuorehko pastori ja pieni arkakatseinen kirjansitoja. Niin paljon he tiesivät itsestään ja toisistaan, mutta eivät myöskään sen enempää. Eivätkä he liioin halunneetkaan vaivata itseään pohtimalla asioita, jotka olivat jääneet etäälle taakse. Kaikki inhimillinenhän oli heidän kohdallaan jo loppuun eletty, viimeinen rivous lausuttu ja viimeiset hyvät ja pahat ajatukset ajateltu. Ei näyttänyt enää olevan muuta kuin autuas tyhjyys ja ikuinen ettone loputtomasti viheriöivillä niityillä. Hiljaisuus ympäröi miehet sinisen sateen lailla: sillä ei ollut alkua eikä loppua. Vain silloin tällöin kuului avaruuden hiilakkuudesta kuin hopeisen kellon kumahdus, mutta sekin oli niin vaimea, että tuntui vian tehostavat tätä syvää äänettömyyttä.
---
Kysymyksen ydin on tämä: voiko ihminen särkeä kuorensa ja murtautua mahdollisuuksiensa ulkopuolelle? Monena laiskana hetkenä pohdiskelin sitä Maan päällä kuljeskellessani: voiko?
Heitä oli siinä kolme miestä, jotka olivat lojuneet ikuisilla niityillä sanomattoman kauan: synkkänäköinen, melkein parimetrinen luutnantti, häränniskainen nuorehko pastori ja pieni arkakatseinen kirjansitoja. Niin paljon he tiesivät itsestään ja toisistaan, mutta eivät myöskään sen enempää. Eivätkä he liioin halunneetkaan vaivata itseään pohtimalla asioita, jotka olivat jääneet etäälle taakse. Kaikki inhimillinenhän oli heidän kohdallaan jo loppuun eletty, viimeinen rivous lausuttu ja viimeiset hyvät ja pahat ajatukset ajateltu. Ei näyttänyt enää olevan muuta kuin autuas tyhjyys ja ikuinen ettone loputtomasti viheriöivillä niityillä. Hiljaisuus ympäröi miehet sinisen sateen lailla: sillä ei ollut alkua eikä loppua. Vain silloin tällöin kuului avaruuden hiilakkuudesta kuin hopeisen kellon kumahdus, mutta sekin oli niin vaimea, että tuntui vian tehostavat tätä syvää äänettömyyttä.
---
Kysymyksen ydin on tämä: voiko ihminen särkeä kuorensa ja murtautua mahdollisuuksiensa ulkopuolelle? Monena laiskana hetkenä pohdiskelin sitä Maan päällä kuljeskellessani: voiko?
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
273