Yöllinen keskustelu Kööpenhaminassa

Kööpenhaminassa satoi eräänä marraskuun yönä 1767. Kuu oli noussut, ja se oli jo hyvän matkaa toisessa neljänneksessään; aina silloin tällöin kun sateessa oli pieni tauko aivan kuin loputtoman pitkän laulun kahden säkeistön välillä, kuun kelmeä, masentunut ja takakenoinen naamio tuli näkyviin korkealla taivaalla liikkuvien homeenvihreiden utuharsojen lomasta. Sitten sade alkoi jälleen soittaa, kuunaamio vetäytyi taivaisiin, ja alhaalla pimeässä sokkelossa näkyi vain katuvaloja ja joitakin valaistuja ikkunoita aivan kuin fosforisia maneetteja meren pohjalla.