Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Lapsuus
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
Eri kansikuvat esitetään isoina, kun osoitat tai klikkaat pikkukuvaa.
kuvaus
Bo Carpelan kuvaa lyyrisesti ja koskettavasti herkän pojan lapsuusvuosia 1930-luvun Helsingin Kruununhaassa ja Ullanlinnassa. Carpelanin tunnelmallisessa, lumoavan kuvallisessa kerronnassa mennyt Helsinki vanhoine, jo aikaa sitten kadonneine elokuvateattereineen, katottomine kesäraitiovaunuineen ja talvisen päivän hiihtolatuineen on elävästi läsnä. Davi on vanhempiensa ainoa lapsi, tarkkailijaluonne, joka viihtyy itsekseen ja rakastaa tarinoita. Davissa on idullaan myös luova mieli, kirjoittajasielu.
Carpelan tavoittaa onnistuneesti yksinäisen lapsen vahvan sisäisen maailman, jossa unet ja tarinat, sekä aikuisten puheissa vilisevät ihmiset ja elävät ja kuolleet sukulaiset kietoutuvat toisiinsa. Lapsuus ei todellakaan ole pelkkää auvoa, Davi kokee toisinaan yksinäisyyden ja oman erilaisuutensa toisiin lapsiin verrattuna hyvin voimakkaana: ”Davi on omassa maailmassaan ja huomaa, että Eva ei siinä ole. Davi pysähtyy ja katsoo mitään näkemättä viereisen puiston repsottavia puita. Luetko sinä satujakin, Eva sanoo painottaen satuja.” (s. 150)
Lapsuuden idylliä varjostaa myös talvisodan uhka. Se hiipii koko ajan lähemmäs radion uutisista ja vanhempien huolestuneista puheista. Saksasta natsismia paennut Leila-täti lipsauttaa Davin kuullen totuuden juutalaisten ahdingosta. Myöhemmin Leila päätyy itsemurhaan ja näin Davi joutuu väistämättä silmätysten kovan aikuisten maailman kanssa. Myös Leila ilmestyy Davin uniin, kuten monet muutkin suvun vainajat. Kaikki tämä ennakoi sitä ratkaisevaa tapahtumaa, joka lopulta muuttaa Davin maailman, sillä Davin lapsuus, kuten koko romaanikin päättyy Helsingin ensimmäiseen ilmapommitukseen.
(Silene Lehto/ Sanojen aika)
Davi elää turvallisessa kotipiirissä, jonka valot, tuoksut ja äänet syöpyvät hänen muistiinsa. Isä lukee lehteään, äiti kirjoittaa iltalampun lämpimässä valossa. Mutta kaduilla kulkee ihmisiä, joiden hahmot tuntuvat pelottavilta, kotiin tulee vieraita jotka puhuvat oudoista asioista. Ulkomaailma tunkeutuu pojan tajuntaan, koulu, kaverit joiden kotona on erilaista.
Kirkkaana talvi-iltana portaissa tulee vastaan tyttö, jonka harmaiden silmien katse jää Davin uniin. Luistinretket ja elokuvissakäynnit päättyvät pettymykseen: tyttö on kuitenkin vieras, mitään yhteistä ei ole.
Aikuisten puheissa ja lehtien uutisissa leijunut musta uhka purkautuu hälytyssireenien ulvonnaksi syksyllä 1939. Siihen päättyy kolmetoistavuotiaan Davin lapsuus. (Esittelyteksti)
Carpelan tavoittaa onnistuneesti yksinäisen lapsen vahvan sisäisen maailman, jossa unet ja tarinat, sekä aikuisten puheissa vilisevät ihmiset ja elävät ja kuolleet sukulaiset kietoutuvat toisiinsa. Lapsuus ei todellakaan ole pelkkää auvoa, Davi kokee toisinaan yksinäisyyden ja oman erilaisuutensa toisiin lapsiin verrattuna hyvin voimakkaana: ”Davi on omassa maailmassaan ja huomaa, että Eva ei siinä ole. Davi pysähtyy ja katsoo mitään näkemättä viereisen puiston repsottavia puita. Luetko sinä satujakin, Eva sanoo painottaen satuja.” (s. 150)
Lapsuuden idylliä varjostaa myös talvisodan uhka. Se hiipii koko ajan lähemmäs radion uutisista ja vanhempien huolestuneista puheista. Saksasta natsismia paennut Leila-täti lipsauttaa Davin kuullen totuuden juutalaisten ahdingosta. Myöhemmin Leila päätyy itsemurhaan ja näin Davi joutuu väistämättä silmätysten kovan aikuisten maailman kanssa. Myös Leila ilmestyy Davin uniin, kuten monet muutkin suvun vainajat. Kaikki tämä ennakoi sitä ratkaisevaa tapahtumaa, joka lopulta muuttaa Davin maailman, sillä Davin lapsuus, kuten koko romaanikin päättyy Helsingin ensimmäiseen ilmapommitukseen.
(Silene Lehto/ Sanojen aika)
Davi elää turvallisessa kotipiirissä, jonka valot, tuoksut ja äänet syöpyvät hänen muistiinsa. Isä lukee lehteään, äiti kirjoittaa iltalampun lämpimässä valossa. Mutta kaduilla kulkee ihmisiä, joiden hahmot tuntuvat pelottavilta, kotiin tulee vieraita jotka puhuvat oudoista asioista. Ulkomaailma tunkeutuu pojan tajuntaan, koulu, kaverit joiden kotona on erilaista.
Kirkkaana talvi-iltana portaissa tulee vastaan tyttö, jonka harmaiden silmien katse jää Davin uniin. Luistinretket ja elokuvissakäynnit päättyvät pettymykseen: tyttö on kuitenkin vieras, mitään yhteistä ei ole.
Aikuisten puheissa ja lehtien uutisissa leijunut musta uhka purkautuu hälytyssireenien ulvonnaksi syksyllä 1939. Siihen päättyy kolmetoistavuotiaan Davin lapsuus. (Esittelyteksti)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Päähenkilöt
Konkreettiset tapahtumapaikat
Tarkka aika
Asiasana tai oma avainsana
Alkukieli
Tekstinäyte
Davi katsoo oven alla näkyvää valojuovaa. Se näyttää ansalangalta, sen takaa kuuluu ääniä.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
200
Kustantaja
Kieli
Nimi
Alanimeke
romaani
Ilmestymisaika
Sivumäärä
237
Kustantaja
Kieli
Kääntäjä
Lisätietoja
Suomennettu käsikirjoituksesta.
Uusi painos 2009.
Uusi painos 2009.
Videot